Nehemia

9 LUKU

Yhteinen synnintunnustus

1. Saman kuun 24. päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten, säkit yllä ja multaa pään päällä. 2. Israelin kansaan kuuluvat erottautuivat kaikista muukalaisista, astuivat esiin ja tunnustivat syntinsä ja isiensä rikkomukset. 3. Sitten he nousivat seisomaan, kukin paikallaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää. Toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja maahan kumartuneina rukoilivat Herraa, Jumalaansa. 4. Joosua, Baanai, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä Herran, Jumalansa, puoleen. 5. Leeviläiset Joosua, Kadmiel, Baanai, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, alati ja ainiaan. Kiitettäköön sinun kunniallista nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen. 6. Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua. 7. Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet Kaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham. 1. Moos. 11:28-31; 1. Moos. 12:1; 1. Moos. 17:5 8. Havaiten hänen sydämensä uskolliseksi sinua kohtaan, sinä teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisilleen kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Ja sinä täytit lupauksesi, sillä sinä olet vanhurskas. 9. Sinä näit meidän isiemme kurjuuden Egyptissä ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla. 10. Sinä teit tunnustekoja ja ihmeitä, rangaisten faraota, kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa. Sinä tiesit näiden kohdelleen heitä ylimielisesti, ja sinä teit itsellesi nimen, niin kuin se on tänäkin päivänä. 11. Sinä halkaisit meren heidän edessään, niin että he kulkivat meren poikki kuivaa myöten. Heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen, kuin kiven valtaviin vesiin. 2. Moos. 14:21-22; 2. Moos. 15:4-5 12. Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta, valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava. 2. Moos. 13:21-22 13. Sinä astuit alas Siinain vuorelle, puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja luotettavat lait, hyvät säädökset ja käskyt. 2. Moos. 19:18-19; 2. Moos. 20:1-3 14. Palvelijasi Mooseksen kautta sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain. 15. Sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Sinä käskit heitä menemään ja ottamaan omakseen maan, jonka olit kättä kohottaen luvannut antaa heille. 16. He, meidän isämme, olivat kuitenkin ylimielisiä. He olivat niskureita eivätkä totelleet sinun käskyjäsi. 17. He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekoja, jotka olit heille tehnyt. He olivat niskureita ja uppiniskaisuudessaan valitsivat johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtava ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: Sinä et hylännyt heitä. 2. Moos. 34:6; 4. Moos. 14:4; 4. Moos. 14:18 18. He tekivät itselleen valetun vasikankuvan ja sanoivat: 'Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä'. Vaikka he paljon pilkkasivat Jumalaa, 19. suuressa laupeudessasi sinä et kuitenkaan hylännyt heitä erämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotaan päivällä, johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä, valaisemasta heille tietä, jota heidän oli kuljettava. 2. Moos. 13:22; 2. Moos. 40:38 20. Sinä annoit hyvän Henkesi opettamaan heitä, mannaasi et kieltänyt heidän suustaan, ja vettä sinä annoit heille heidän janoonsa. 21. 40 vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltä mitään puuttunut. Heidän vaatteensa eivät kuluneet, eivätkä heidän jalkansa ajettuneet. 22. Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia ja kansoja, jaoit ne alue alueelta. He valloittivat Hesbonin kuninkaan Siihonin maan ja Baasanin kuninkaan Oogin maan. 23. Heidän lastensa luvun sinä teit paljoksi kuin taivaan tähdet. Sinä veit heidät maahan, josta olit antanut heidän isilleen lupauksen, että he saavat mennä ottamaan sen omakseen. 24. Heidän lapsensa tulivat ja ottivat sen maan omakseen. Sinä alistit heidän edessään maan asukkaat, kanaanilaiset, annoit nämä heidän käsiinsä, sekä heidän kuninkaansa että sen maan kansat, niin että he tekivät näille, mitä tahtoivat. 25. He valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan, ottivat omikseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut ja hedelmäpuita suuret määrät. He söivät, tulivat ravituiksi ja lihaviksi, pitäen hyviä päiviä sinun antimiesi runsaudessa. 26. Silti he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan ja heittivät sinun lakisi selkänsä taa. He tappoivat sinun profeettojasi, jotka heitä varoittivat kääntääkseen heidät sinun puoleesi, ja pilkkasivat paljon Jumalaa. 27. Sen tähden sinä annoit heidät ahdistajain käsiin, ja nämä ahdistivat heitä. Kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinulta armoa ja apua, sinä kuulit taivaasta ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia, jotka vapahtivat heidät ahdistajain käsistä. 28. Rauhaan päästyään he kuitenkin jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa sinun edessäsi. Silloin sinä jätit heidät vihollisten käsiin, niin että nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua, sinä kuulit taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa. 29. Sinä varoitit heitä palauttaaksesi heidät seuraamaan sinun lakiasi. He olivat kuitenkin ylimielisiä eivätkä totelleet sinun käskyjäsi, vaan rikkoivat sinun säädöksesi. Kuitenkin se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Uppiniskaisina he käänsivät selkänsä ja olivat niskureita eivätkä totelleet. 30. Sinä kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsi profeettojesi kautta, mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa. Niin sinä annoit heidät muiden kansojen käsiin. 31. Suuressa laupeudessasi sinä et kuitenkaan tehnyt loppua heistä etkä hylännyt heitä. Sinä olet näet armahtavainen ja laupias Jumala. 32. Nyt siis, Jumalamme, sinä suuri, väkevä ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden. Älä katso vähäksi kaikkea sitä vaivaa, joka on kohdannut meitä, meidän kuninkaitamme, päämiehiämme, pappejamme, profeettojamme, isiämme ja koko sinun kansaasi, Assurin kuningasten ajoista tähän päivään saakka. 33. Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on meitä kohdannut. Sinä olet ollut uskollinen teoissasi, mutta me olemme olleet jumalattomia. 34. Meidän kuninkaamme, päämiehemme, pappimme ja isämme eivät ole seuranneet sinun lakiasi eivätkä tarkanneet käskyjäsi ja säädöksiäsi, jotka olit heille antanut. 35. Vaikka he elivät omassa valtiossaan ja siinä antimien runsaudessa, minkä olit heille antanut, avarassa ja viljavassa maassa, jonka olit heille antanut, he eivät kuitenkaan palvelleet sinua eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistaan. 36. Me olemme nyt orjia. Siinä maassa, jonka sinä annoit meidän isillemme, että he söisivät sen hedelmiä ja antimia, siinä meidän täytyy olla orjina. 37. Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka olet pannut hallitsemaan meitä. He vallitsevat meitä ja meidän karjaamme mielensä mukaan, ja me olemme suuressa ahdistuksessa."

10 LUKU

Kansa sitoutuu kuuliaisuuteen

"Kaiken tämän johdosta me teemme sitoumuksen ja kirjoitamme siihen nimemme. Sinetöidyssä asiakirjassa ovat meidän päämiestemme, leeviläistemme ja pappiemme nimet.