Psalmit
102 PSALMI
Kärsivän ahdistus ja toivo
1. Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.
2. Herra, kuule minun rukoukseni. Huutoni tulkoon sinun eteesi.
3. Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
4. Päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja luitani polttaa kuin ahjossa.
5. Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho. Minä unohdan syödä leipääni.
6. Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat nahkaani.
7. Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
8. En saa unta ja olen kuin yksinäinen lintu katolla.
9. Kaiken päivää viholliseni häpäisevät minua. He riehuvat minua vastaan, kiroavat nimeni kautta.
10. Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä.
11. Teen sen sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, kun olet tarttunut minuun ja viskannut pois.
12. Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
13. Mutta sinä, Herra, hallitset iäti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
14. Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus, ja määrähetki on tullut.
15. Sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä he surevat.
Herra rakentaa Siionin
16. Kansat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
17. kun Herra rakentaa Siionin, hän ilmestyy kunniassaan.
18. Hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää hylkää heidän rukoustaan.
19. Tämä kirjoitettakoon viimeiselle sukupolvelle1. Kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa siitä,
20. että hän tähysi pyhästä korkeudestaan, katsoi taivaasta maahan
21. kuullakseen vankien huokaukset ja vapauttaakseen kuoleman lapset.
22. Siionissa julistetaan Herran nimeä ja hänen ylistystään Jerusalemissa,
23. kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
24. Hän on lannistanut voimani kesken matkan, lyhentänyt päiväni.
25. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni. Sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
26. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat kättesi työtä.
27. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne kaikki vanhenevat kuin vaate. Sinä muutat ne, kuten vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
28. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
29. Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.