1.Miksi kansakunnat raivoavat ja kansat punovat turhia juonia? Ap. t. 4:25-262. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen Kristustaan1 vastaan. {KR: voideltuansa. LXX: Khristou, samoin sen lainauksessa Ap.t.4:26.}3. "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä."4. Hän, joka istuu taivaassa, nauraa. Herra pilkkaa heitä.5. Hän puhuu heille vihassaan ja kiivaudessaan pelättää heitä:6. "Minä olen voidellut Kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni." Ps. 110:17. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin2. {Tämä tarkoittaa hänen syntymistään "ennen aikojen alkua, iäisyydessä" (Sananl.8:32,33. Joh.1:1-3. Kol.1:15-17. Hebr.1:5. 5:5.) kolmiyhteisen Jumalan toisena persoonana.}8. Ano minulta, niin minä annan kansat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi.9. Sinä kaitset3 niitä rautaisella sauvalla, lyöt pirstaleiksi kuin saviastiat. Ilm. 2:27; Ilm. 19:15{KR: muserrat. Hebr. TeRoo'eeM, sanasta Raa'aa = paimentaa, kaitsee. LXX: poimaneis = paimennat.}10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat. Maan tuomarit, ottakaa nuhde huomioon.11. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella.12. Antakaa suuta Pojalle, ettei hän vihastuisi. Hänen vihansa syttyy hetkessä. Autuas on jokainen, joka turvaa häneen. Ps. 34:9; Jer. 17:7; Ilm. 11:18