1.Veisuunjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.2. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maan kaikki asukkaat,3. sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.4. Suuni puhuu viisautta, sydämeni ajatus on ymmärrystä.5. Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, selitän ongelmani kitaraa soittaen.6. Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun vainoojaini vääryys piirittää minua?7. He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.8. Kukaan ei voi lunastaa veljeään eikä maksaa hänestä Jumalalle sovitusta. Matt. 16:269. Hänen sielunsa lunastus on näet ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,10. että hän saisi elää iäti eikä näkisi kuolemaa.11. Hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, ja että myös tyhmät ja houkat tuhoutuvat jättäen omaisuutensa muille. Jer. 17:1112. He luulevat, että heidän talonsa pysyvät ainiaan ja heidän asuntonsa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.13. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei pysy ainiaan. Eläinten tavoin heille tulee loppu. Saarn. 3:1914. Näin käy niiden, jotka luottavat itseensä, ja heitä seuraten niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.15. Kuin lammaslauma heidät viedään hautaan1, kuolema heitä kaitsee. Jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitseen. Hauta kalvaa heidän hahmoaan, eikä heillä ole asuntoa. {KR: tuonelaan. Hebr. She'ooL. Samoin tämän jakeen lopulla. Ks. sel. Saarn.9:10.}16. Mutta minun sieluni Jumala vapahtaa joutumasta tuonelaan2, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. {KR: tuonelan vallasta.}17. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus lisääntyy.18. Kuollessaan hän ei näet ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessään, Luuk. 12:15-1619. vaikka hän eläessään ihastelee osaansa. - Vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,20. sinun täytyy mennä isiesi suvun luo, niiden, jotka eivät koskaan enää näe valoa.21. Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, eläinten tavalla hänelle tulee loppu.