1.Aasafin psalmi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne suuni sanoille.2. Minä avaan suuni mietelmiin, esitän menneisyyden arvoituksia.3. Mitä olemme kuulleet ja saaneet tietää, mitä isämme ovat meille kertoneet,4. sitä emme salaa heidän lapsiltaan. Me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastaan ja ihmetöistään.5. Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain1 ja käski isiämme julistamaan ne lapsilleen, {Käskyt, opetuksen. Hebr. TooRaaH.}6. että jälkipolvi tulisi ne tuntemaan, oppisivat vastedes syntyvät lapset, ja hekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsilleen,7. että nämä panisivat turvansa Jumalaan, eivät unohtaisi Jumalan tekoja, vaan noudattaisivat hänen käskyjään. 5. Moos. 4:9-10; 5. Moos. 6:6-78. Siten heistä ei tulisi isiensä tavoin kapinoiva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysy vakaana ja henki uskollisena Jumalalle.9. Efraimin lapset, aseistetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.10. He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa2 mukaan, {Käskyjensä, opetuksensa. Ks. j. 5.}11. vaan unohtivat hänen suuret tekonsa ja ihmeensä, jotka hän oli heille näyttänyt.12. Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä Egyptin maassa, Sooanin tasangolla.13. Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet paikalleen. 2. Moos. 14:21-2214. Hän johdatti heitä päivisin pilvellä ja öisin tulen valolla. 2. Moos. 13:21-2215. Hän halkoi kallioita erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. 2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10-1116. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti vettä virtanaan.17. Silti he yhä tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.18. He kiusasivat Jumalaa sydämessään ja vaativat ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. 2. Moos. 16:2-3; 4. Moos. 11:4-519. He puhuivat Jumalaa vastaan: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?20. Hän kyllä iski kallioon, ja vedet vuotivat, purot tulvivat. Mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansalleen lihaa?"21. Kun Herra sen kuuli, hän vihastui. Niin Jaakobissa syttyi tuli, Israelia vastaan nousi viha,22. kun he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.23. Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet.24. Hän satoi heille ruoaksi mannaa, ja hän antoi heille taivaan viljaa.25. Ihmiset söivät enkelien leipää. Hän lähetti heille ruokaa yllin kyllin. 2. Moos. 16:4-5; Joh. 6:3126. Hän nosti taivaalle itätuulen ja voimallaan ajoi etelätuulen esiin.27. Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa.28. Hän pudotti ne heidän leirinsä keskeen, heidän asuntojensa ympärille.29. Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi. Mitä he olivat himoinneet, sitä hän antoi heidän saada. 4. Moos. 11:31-3230. He eivät olleet vielä himoaan tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,31. kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän surmasi heidän voimakkaimpiaan ja kaatoi maahan Israelin nuoria miehiä.32. He jatkoivat silti synnin tekemistä eivätkä uskoneet hänen ihmeitään.33. Sen vuoksi hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen, antoi heidän vuosiensa päättyä äkilliseen perikatoon.34. Hänen surmatessaan heitä he kysyivät häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.35. He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän Lunastajansa.36. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään.37. Heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan.38. Hän on kuitenkin laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä halua tuhota. Sen tähden hän uudistuvasti kääntyi vihastaan eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.39. Hän muisti, että he ovat synnin turmelemia ihmisiä3, tuulahdus, joka menee eikä enää palaa. {KR: liha.}40. Kerta toisensa jälkeen he niskoittelivat häntä vastaan erämaassa ja murehduttivat siellä hänen mielensä!41. Yhä uudelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.42. He eivät muistaneet hänen kättään, eivät aikaa, jona hän päästi heidät ahdistajasta,43. teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kentillä.44. Hän muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda.45. Hän lähetti heidän keskuuteensa paarmoja, jotka söivät heitä, ja sammakoita, jotka tuottivat heille turmiota.46. Hän antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heidän työnsä hedelmät heinäsirkoille.47. Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän viikunapuunsa.48. Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.49. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.50. Hän raivasi vihalleen tien, ei säästänyt heidän elämäänsä kuolemasta, vaan antoi heidät ruton valtaan.51. Hän surmasi Egyptissä kaikki esikoiset, Haamin majoissa miehuuden ensimmäiset.52. Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja ohjasi heitä erämaassa kuin laumaa.53. Hän johti heitä turvallisesti, eikä heidän tarvinnut pelätä, mutta heidän vihollisensa peitti meri.54. Hän vei heidät pyhälle alueelleen, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.55. Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään, jakoi näiden alueet arvalla heille perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntien asua heidän majoissaan.56. Niskoittelullaan he kuitenkin kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä välittäneet hänen todistuksistaan.57. He luopuivat pois ja olivat isiensä tavoin uskottomia, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.58. He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.59. Jumala kuuli sen ja vihastui, peräti hylkäsi Israelin.60. Hän hylkäsi pyhäkkönsä Siilossa, liitonmajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskuuteen.61. Hän salli voimansa ja kunniansa [liitonarkkinsa] joutua saaliiksi vihollisten käsiin.62. Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja vihastui perintöosaansa.63. Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.64. Heidän pappejaan kaatui miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet viettää valittajaisia.65. Silloin Herra havahtui kuin nukkuja, kuin viinin voittama soturi.66. Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ainaisen häpeän.67. Hän hylkäsi Joosefin heimon eikä valinnut Efraimin heimoa,68. vaan valitsi Juudan heimon, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.69. Hän pystytti pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ainiaaksi.70. Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lampaita kaitsemasta.71. Imettävien lammasten jäljestä hän otti tämän kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.72. Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.