Johanneksen ilmestys

6 LUKU

Kuusi sinettiä

1. Minä näin, kuinka Karitsa avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan kuin ukkosen äänellä: "Tule!" 2. Minä näin valkoisen hevosen, ja sen selässä istuvalla oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja hän lähti saavuttamaan voittoja. 3. Kun Karitsa avasi toisen sinetin, minä kuulin toisen olennon sanovan: "Tule!" 4. Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maan päältä, että ihmiset surmaisivat toisiaan. Hänelle annettiin suuri miekka. Matt. 24:6-7 5. Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, minä kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Minä näin mustan hevosen. Sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. 6. Minä kuulin äänen, joka tuntui tulevan niiden neljän olennon keskeltä, ja se sanoi: "Koiniks-mitta vehnää denarilla, ja ohraa kolme koiniksia denarilla! Mutta älä turmele öljyä ja viiniä." 7. Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, minä kuulin neljännen olennon sanovan: "Tule!" 8. Minä näin tuhkanharmaan hevosen. Sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan. Heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, ja heille annettiin valta tappaa miekalla, nälällä, rutolla ja maan petojen surmaamina. 9. Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, minä näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli surmattu Jumalan sanan tähden ja heillä olleen todistuksen tähden. 10. He huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan on siihen, että sinä, pyhä ja tosi Valtias, tuomitset ja rankaiset meidän veremme maan päällä asuville?" 11. Heille kullekin annettiin pitkä valkoinen viitta ja heille sanottiin, että he vielä vähän aikaa odottaisivat rauhallisina, kunnes samalla tavalla surmattuja Jumalan palvelijoita ja veljiä olisi täysi määrä. 12. Minä näin kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Tuli suuri maanjäristys, aurinko meni mustaksi kuin karvainen säkkipuku, kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, 13. taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunapuu varistaa raakileensa, kun voimakas tuuli sitä pudistaa. 14. Taivas väistyi pois kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltaan. 15. Maan kuninkaat, ylimykset, sotapäälliköt, rikkaat ja mahtavat miehet, kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin. 16. He sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa meidän päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta! 17. Heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi sen kestää?"



Kirjaudu
Rekisteröidy