P. Pawalin edellinen Epistola Corintherein tygö
13. Lucu.
1. JOs minä ihmisten ja Engelein kielillä puhuisin/ ja ei minulla olis rackautta/ nijn minä olisin cuin helisepä waski/ taicka kilisepä culcuinen.
2. Ja jos minä propheterata taidaisin/ ja caicki salaisudet tiedäisin/ ja caiken tiedon/ ja minulla olis caicki usco/ nijn että minä wuoret sijrräisin/ ja ei olis minulla rackautta/ nijn en minä mitän olis.
3. Ja jos minä caiken tawarani culutaisin köyhäin rawinnoxi: ja jos minä annaisin ruumini poldetta/ ja ei olis minulla rackautta/ nijn ei se olis minulle mitän hyödyllinen.
4. Rackaus on kärsiwäinen ja laupias. Ei rackaus cadehdi/ ei rackaus ole ylpiä/ ei hän paisu:
5. Ei hän ole sickuri/ ei hän omans edzi/ ei hän anna idzens wihaan kehoitta/ ei hän wahingota ajattele/ ei hän wäärydestä iloidze/
6. Mutta hän iloidze totudesta.
7. Caicki hän wedättä/ caicki hän usco/ caicki hän toiwo/ caicki hän kärsi.
8. Ei rackaus coscan wäsy. Waicka Prophetiat lackawat/ ja kielet waickenisit/ ja tieto catois.
9. Sillä me ymmärrämme puolittain/ ja propheteramma puolittain.
10. Mutta cosca täydellinen tule/ sijtte waja lacka.
11. Cosca minä olin lapsi/ nijn minä puhuin cuin lapsi/ ja pidin lapselliset menot/ ja ajattelin cuin lapsi. Mutta sijtte cuin minä miehexi tulin/ nijn minä hyljäisin lapselliset.
12. Sillä nyt me näemmä tapauxisa/ nijncuin Speilisä/ mutta silloin caswosta caswohon. Nyt minä tunnen puolittain/ waan silloin minä tunnen/ nijncuin minä jo tuttu olen.
13. Mutta nyt jääwät Usco/ Toiwo/ Rackaus/ nämät colme: waan rackaus on suurin nijstä.