P. Pawalin Toinen Epistola Corintherein tygö.

10. Lucu.

1. Mutta minä Pawali neuwon teitä Christuxen siweyden ja kärsimisen tähden/ minä joca teidän tykönän ollesani kehno olen/ waan poisollesani olen minä rohkia teitä wastan. 2. Mutta minä rucoilen teitä/ ettei minua waaditais rohkiaxi tykönä ollesani/ ja nijncuin minulla luullan rohkeus muutamita wastan olewan/ jotca meitä luulewat/ meidän lihamma jälken waeldawan. 3. Sillä ehkä me lihasa waellamme/ embä me sentähden lihan jälken sodi. 4. Sillä ei meidän sotaasem ole lihalliset/ waan wäkewät Jumalan edes/ cukistaman nijtä warjeluxia/ joilla me aiwoituxet lyömme maahan/ 5. Ja caiken corkeuden/ cuin hänens corgotta Jumalan tundemista wastan/ ja fangixi otamme caiken ajatuxen Christuxen cuuliaisuden ala: 6. Ja olemma walmit costaman caickia cowacorwaisutta/ cosca teidän cuuliaisuden täytetän. Duomidzettaco te näkywäisten jälken. 7. Jos jocu uscalda sen päälle/ että hän on Christuxen oma/ se ajatelcan idzelläns/ että nijncuin hän on Christuxen oma/ nijn olemma me myös Christuxen omat. 8. Ja jos minä wielä enämmän idziäni kerscaisin meidän wallastam/ cuin HERra meille andanut on teidän parannuxexen/ ja ei pahennuxexen/ embä minä sijttekän häpiäis. 9. ( Mutta minä sanon ) ettei teidän pitä luuleman/ nijncuin minä teitä Lähetyskirjallani peljätäisin. 10. Sillä Lähetyskirjat ( sanowat he ) owat rascat ja wäkewät/ mutta ruumillinen läsnäolemus on heicko/ ja puhe on ylöncadzottu. 11. Sencaltainen ajatelcan/ että nijncuin me olemma Lähetyskirjan sanois poisolduani: nijn me myös kyllä tohdimma olla idze työllä läsnäolduam. 12. Sillä embä me julke meitäm luke eli werrata nijhin/ jotca idziäns ylistäwät/ mutta että he idze heidäns mittawat/ ja pitäwät ainoastans idze heistäns/ nijn ei he mitän ymmärrä. 13. Mutta embä me meitäm kersca ylidze määrän/ waan ainoastans cohtullisen määrätyn mitan jälken/ cuin Jumala meille mitannut on/ joca myös teihingin ulottu. 14. Sillä embä me idziämme wenytä/ nijncuin en me oliscan teihin ulottunet: sillä me olemma jo haman teidän tygön Christuxen Evangeliumilla tullet/ 15. Ja en me kersca meitäm ylidze määrän wieraisa töisä. Ja me toiwomma/ cosca teidän uscon caswa teisä/ että mekin meidän määräm jälken tahdomma lewetä/ 16. Ja sitä Evangeliumita saarnata/ nijlle cuin tuolla puolen teitä asuwat/ engä meitäm kersca sijtä/ cuin wierasten määrän jälken walmistettu on. 17. MUtta joca idziäns kersca/ se kerscatcan idziäns HERrasa: 18. Sillä joca idziäns kijttä/ ei se ole coeteldu/ waan se jota HERra kijttä.