Propheta Daniel
7. Lucu.
1. ENsimäisnä Belsazerin Babelin Cuningan wuonna/ näki Daniel unen ja näyn hänen wuotesans/ ja hän kirjoitti sen unen ja käsitti hänen näin:
2. Minä Daniel näin näyn yöllä/ ja cadzo/ neljä tuulda taiwan alla pauhaisit toinen toistans wastan suurella merellä.
3. Ja neljä suurta peto nousit merestä/ aina toinen toisen muotoinen cuin toinen.
4. ENsimäinen nijncuin Lejon/ jolla olit sijwet nijncuin Cotcalla. Minä cadzoin/ sijhenasti että sijwet temmattin pois häneldä ja hän otettin pois maasta/ ja hän seisoi hänen jalwoillans nijncuin ihminen/ ja hänelle annettin ihmisen sydän.
5. JA cadzo/ toinen peto oli Carhun muotoinen/ ja seisoi yhdellä puolella/ ja oli hänen suusans hänen hammastens seas colme suuurta hammasta/ ja hänelle sanottin: Nouse ja syö paljon liha.
6. TÄmän jälken minä näin/ ja cadzo/ toinen peto Pardin muotoinen/ hänellä oli neljä sijpe nijncuin linnulla hänen seljäsäns/ ja sillä pedolla oli neljä päätä/ ja hänelle annettin walda.
7. SEnjälken minä näin täsä näysä yöllä/ ja cadzo/ neljäs peto oli cauhja ja hirmuinen ja sangen wäkewä/ ja hänellä olit suuret rautaiset hambat/ söi ymbärildäns ja murensi/ ja lijan hän tallais jalwoillans/ se oli myös paljo toisin cuin ne muut/ ja hänellä oli kymmenen sarwe.
8. MUtta cosca minä sarweja cadzelin/ cadzo/ puhkeis nijden seast toinen wähä sarwi/ jonga edestä ne colme ensimäistä sarwe rewäistin pois/ ja cadzo/ sillä sarwella olit silmät nijncuin ihmisen silmät/ ja suu joca puhui suuria asioita.
9. Nämät minä näin/ sijhen asti että istuimet pandin/ ja se wanha istui/ jonga waattet olit lumiwalkiat/ ja hänen pääns hiuxet nijncuin puhdas willa/ hänen istuimens oli aiwa tulen liecki/ ja hänen rattans paloit nijncuin tuli.
10. Ja sijtä käwi pitkä tulinen säde. Tuhannen kerta tuhannen palwelit händä/ ja kymmenen kerta sata tuhatta seisoit hänen edesäns/ duomio pidettin/ ja kirjat awattin.
11. Minä cadzoin/ nijden suurten puhetten tähden/ cuin se sarwi puhui/ minä cadzelin sijhenasti että se peto tapettu oli/ ja hänen ruumins huckui ja tuleen heitettin.
12. Ja muiden petoin walda myös loppui. Sillä heillä oli määrätty aica ja hetki/ cuinga cauwan cukin oleman piti.
13. Minä näin täsä näysä yöllä/ ja cadzo/ yxi tuli taiwan pilwis/ nijncuin ihmisen poica haman wanhan tygö/ ja wietin hänen eteens.
14. Hän andoi hänelle woiman/ cunnian ja waldacunnan/ että händä caicki Canssa/ wäki ja kielet palweleman pitä/ hänen waldans on ijancaickinen/ joca ei hucu/ ja hänen waldacunnallans ei ole loppua.
15. MInä Daniel hämmästyin sitä/ ja sencaltainen näky peljätti minun: Ja minä menin yhden tygö nijstä jotca sijnä seisoit/ ja rucoilin händä/ että hän minulle näistä caikista tiedon andais.
16. Ja hän puhui minun cansani/ ja osotti minulle mitä se tiesi.
17. Nämät neljä suurta peto owat neljä waldacunda/ jotca pitä tuleman maan päälle.
18. Waan sen corkeiman pyhät pitä waldacunnan omistaman/ ja pitä sijnä asuman ijancaickisest ijancaickiseen.
19. SIjtte minä olisin mielelläni tahtonut tietä totista tieto/ sijtä neljännestä pedosta joca paljo toisin oli cuin ne muut/ sangen hirmuinen/ jolla rautaiset hambat ja waskiset kynnet olit/ joca ymbärildäns söi ja murensi/ ja lijan jalwoillans tallais.
20. Ja nijstä kymmenestä sarwesta hänen pääsäns/ ja sijtä toisesta/ joca edes putcahti/ jonga edestä putoisit pois colme/ ja sijtä sarwesta/ jolla silmät olit/ ja suu joca suuria asioita puhui/ ja suurembi oli cuin ne/ jotca hänen tykönäns olit.
21. Ja minä näin sen sarwen sotiwan pyhiä wastan/ ja woittawan heidän.
22. Sijhenasti että wanha tuli/ ja duomidzi sen corkeimman pyhäin edes/ ja aica joutui/ että pyhät waldacunnan omistit.
23. HÄn sanoi näin: Se neljäs peto/ on se neljäs waldacunda mailmas/ joca wäkewämbi on cuin caicki waldacunnat/ se syö/ talla ja muserta caicki maacunnat.
24. Ne kymmenen sarwe owat kymmenen Cuningasta/ jotca sijtä waldacunnasta nousewat. Mutta sen jälken tule yxi toinen/ joca wäkewämbi on cuin yxikän nijtä endisitä/ ja nöyryttä colme Cuningasta.
25. Hän pilcka sitä corkeinda/ ja häwittä sen corkeimman pyhät/ ja rohke ajat ja lait muutta. Mutta he annetan hänen käsijns yhdexi hetkexi/ ja monicahdoixi ajoixi/ ja puolexi aica.
26. Sen jälken pidetän duomio/ silloin otetan pois hänen waldans/ että hän peräti hucutetan ja cadotetan.
27. Waan waldacunda/ wäki ja woima caiken taiwan alla/ annetan sen corkeimman pyhälle Canssalle/ jonga waldacunda on ijancaickinen/ ja caicki wallat pitä händä palweleman ja cuuleman.
28. Tämä oli puhen loppu. Waan minä Daniel olen sangen murhellinen minun ajatuxisani/ ja minun muoton muuttui/ cuitengin minä kätkin puhen minun sydämesäni.