Salomon Saarnaja
2. Lucu.
1. MInä sanoin sydämesäni: käykäm hywin elämän/ ja pitämän hywiä päiwiä: waan cadzo/ se on myös turha.
2. Minä sanoin naurolle: sinä olet hullu: ja ilolle: mitäs teet?
3. MInä ajattelin sydämesäni minun lihani pitä pois wijnasta/ ja minun sydämen wijsauteen asetta/ ymmärtämän mikä tyhmys on: sijhenasti että minä oppisin/ mikä ihmisille olis tarpellinen tehdä/ nijncauwan cuin he taiwan alla eläwät.
4. Minä tein suuria cappalita/ minä rakensin huoneita/ istutin wijnapuita.
5. Minä tein minulleni krydimaita/ ja iloisia umbiaitoja/ ja istutin nijhin caickinaisia hedelmälisiä puita.
6. Minä tein minulleni wesilammicoita/ castaxeni wiherjäisten puiden medzä.
7. Minulla oli palwelioita ja pijcoja ja palcollisia: minulla oli suuremmat tawarat carjasta ja lambaista/ cuin caikilla jotca olit minun edelläni Jerusalemis.
8. Minä cocoisin minulleni hopiata ja culda/ ja tawaran/ Cuningoilda ja maacunnista. Minä toimitin minulleni weisaita miehistä ja waimoista/ ja ihmisten ilon caickinaiset candelet.
9. Ja menestyin enäcuin caicki jotca minun edelläni ollet olit Jerusalemis. Wijsaus pysyi myös minun tykönäni.
10. Ja caickia mitä minun silmäni toiwoit/ olen minä heille andanut/ ja en estänyt minun sydämeldäni yhtän iloa/ nijn että hän iloidzi caikesta minun työstäni: ja oli minun osan caikista minun töistäni.
11. Mutta cosca minä cadzoin caickia minun töitäni/ jotca minun käteni tehnet olit: ja waiwa joca minulla ollut oli/ cadzo/ se oli caicki turhus ja waiwa/ ja Auringon alla ei ole mitän muuta.
12. Cosca minä käänsin idzeni cadzoman wijsautta ja hullutta ja tyhmyttä: Sillä cuca on se ihminen/ joca on tulewa Cuningan jälken/ jonga he tehnet owat.
13. Silloin minä näin wijsauden woittawan hulluden/ nijncuin walkeus woitta pimeyden.
14. Nijn että wijsalla owat silmät pääsä: waan tyhmä waelda pimeydes: ja ymmärsin heillä olewan yhtäläisen menon.
15. Silloin minä ajattelin sydämesäni/ että hulluin käy nijncuin minungin: mixist minä olen wijsautta edzinyt? Silloin minä ajattelin sydämesäni/ että se on myös turha.
16. Sillä ei wijsas ole ijancaickisesa muistosa/ enäcuin tyhmäkän/ ja tulewaiset päiwät unhottawat caicki: ja nijncuin wijsas cuole/ nijn hullu myös cuole.
17. Sentähden minä suutuin elämään: sillä caicki olit minun mielestäni pahat/ jotca owat Auringon alla/ olit turhat ja työlät.
18. JA minä suutuin caickijn minun töihini/ jotca minulla olit Auringon alla/ että minun sen jälkentulewaisille ihmisille jättämän pitä.
19. Sillä cuca tietä jos hän wijsas eli tyhmä on/ ja pitä cuitengin hallidzeman caickia minun töitäni/ jotca minä Auringon alla wijsast tehnyt olen: joca myös on turha.
20. Jongatähden minä käänsin minun sydämeni/ caikista minun töistäni/ cuin minä Auringon alla tein.
21. Sillä ihmisen ( joca työns wijsaudella/ ymmärryxellä ja toimella tehnyt on ) täyty työns toiselle jättä/ joca sijhen ei mitän tehnyt ole.
22. Se on myös turha ja suuri onnettomus: sillä mitä ihminen saa caikesta työstäns/ ja sydämelisestä surustans/ joca hänellä on ollut Auringon alla:
23. Waan kiwun/ mielicarwauden ja murhen caickena elinaicanans/ nijn ettei hänen sydämens saa yölläkän lepo: se myös on turha.
24. Eiköst ihmisen ole parembi syödä ja juoda/ ja tehdä sielullens hywiä päiwiä hänen töisäns? minä näin sen myös olewan Jumalan kädestä.
25. Sillä cuca on iloisemmast syönyt ja hercullisemmast elänyt/ cuin minä?
26. Sillä/ sille ihmiselle joca hänelle on otollinen/ anda hän wijsauden/ ymmärryxen ja ilon. Waan syndisille anda hän cowan onnen coota ja hakia: Ja se cuitengin annetan hänelle/ joca on Jumalalle otollinen: sillä se ei ole myös muu cuin wiheljäisys.