Propheta Hosea

11. Lucu.

1. COsca Israel nuori oli/ pidin minä hänen rackana/ ja cudzuin Egyptist minun poicani. 2. Mutta cosca hän nyt cudzutan/ nijn he käändywät pois/ ja uhrawat Baalimille/ ja suidzuttawat cuwille. 3. Minä otin Ephraimin käsiwarresta ja talutin händä/ waan nyt he owat minun apuni unohtanet. 4. Minä annoin heidän wetä ihmisen ijestä/ ja käydä rackauden ohjisa/ ja minä autin heitä/ otin iken heidän caulastans ja annoin heille elatuxen/ ettei he olis palainnet Egyptijn. 5. Waan nyt on Assur tullut heidän Cuningaxens: sillä ei he tahdo palaita. 6. Sentähden pitä miecan tuleman heidän Caupungins päälle/ ja pitä heidän salpans temmaman ylös/ ja syömän ne heidän aiwoituxens tähden. 7. Minun Canssan wäsy käändymäst minun puoleeni/ ehkä cuinga heille saarnataisin/ nijn ei kengän hangidze cuuleman. 8. MItä minun pitä sinusta tekemän Ephraim? warjelengo minä sinua Israel? Pidäiskö minun sinulle tekemän nijncuin Adamalle/ ja asettaman sinun nijncuin Zeboimin? 9. Mutta minun sydämelläni on toinen mieli/ minun laupiuden on ylön palawa: Etten minä tee minun hirmuisen wihani jälken/ engä palaja Ephraimi cadottaman: sillä minä olen Jumala ja en ihminen/ ja olen Pyhä teidän keskellän/ en cuitengan minä tahdo tulla Caupungijn. 10. Silloin HERra noudatetan/ ja hän on kiljuwa nijncuin Lejoni. Ja cosca hän kilju/ nijn ne peljästywät/ jotca lännesä owat. 11. Ja ne Egyptis myös peljästywät nijncuin lindu/ ja ne Assurin maasta nijncuin mettinen/ ja minä tahdon heitä jällens asetta heidän huoneisins/ sano HERra. 12. EPhraimis on jocapaicas walhe minua wastan/ ja Israelin huonesa wäärä jumalan palwelus. Mutta Juda pitä wielä kijnni Jumalasta/ ja oikian pyhän Jumalan palweluxen.