Propheta Jesaia.

4. Lucu.

1. Ja heidän pitä waikiast istuman maan päällä/ nijn että seidzemen waimo tarttuwat silloin yhteen miehen/ ja sanowat: me tahdom idze meidäm elättä ja waatetta/ anna meitä ainoastans sinun nimelläs nimitettä/ että meidän häwäistyxem otetaisin meildä pois. 2. SInä päiwänä on HERran wesa olewa racas ja callis/ ja maan hedelmä jalo ja cunnialinen nijden tykönä/ jotca Israelist wapadetan. 3. Ja joca Zionis ja Jerusalemis jäänyt on/ pitä pyhäxi cudzuttaman/ jocainen cuin kirjoitettu on eläwittän seas Jerusalemis. 4. Silloin HERra pese Zionin tyttären saastaisudet ja Jerusalemin weren wiat pois/ duomidzewan ja polttawan hengen cautta. 5. Ja HERra saatta caiken Zionin wuoren asumisen ylidze/ ja cusa ikänäns se coottu on/ päiwällä sawun ja pilwen/ ja tulen paisten yöllä palaman. 6. Sillä suojelus pitä oleman caickein ylidze cuin cunnialinen on/ ja werho pitä oleman päiwän warjoxi hellettä wastan/ turwa ja warjelus wirta ja sadetta wastan.