P. Jacobin Epistola.

5. Lucu.

1. Te rickat/ itkekät ja ulwocat teidän wiheljäisyttän/ joca teidän päällen tulewa on. 2. Teidän rickauden owat mädännet. 3. Teidän waatten owat coidellut/ teidän culdan ja hopian owat ruostunet/ ja heidän ruostens pitä oleman teille todistuxexi/ ja pitä syömän teidän lihan/ nijncuin tuli. 4. Te oletta rickauden ahnettinet teillen wijmeisinä päiwinä. Cadzo/ työmiesten palcka jotca teidän maacundain elon nijttänet owat/ joca petoxella ei ole teildä maxettu/ elonleickaitten pargut ja huudot owat tullet HERran Zebaothin corwijn. 5. Te oletta hercuis elänet maan päällä/ ja oletta teidän hecuman pitänet/ ja teidän sydämen syötellet nijncuin teuraspäiwäxi. 6. Te oletta duominnet wanhurscan/ ja tappanet/ joca ei ole teitä wastan ollut. 7. NIin olcat sijs kärsiwäiset/ rackat weljet/ haman HERran tulemisen asti. Cadzo peldomies odotta sitä callista maan hedelmätä/ ja on kärsiwäinen sijhenasti cuin hän saa warhaisen ja hiljaisen saten. 8. Nijn olcat te myös kärsiwäiset/ ja wahwistacat sydämen: 9. Sillä HERran tulemus lähesty. Älkät huogatco/ rackat weljet/ toinen toistan wastan/ ettet te cadotetuxi tulis. 10. Cadzo/ Duomari on owen edes. Ottacat/ rackat weljeni waiwan ja kärsimisen cuwa/ nijstä Prophetaista/ jotca teille HERran nimen puhunet owat. 11. Cadzo/ me sanomma ne autuaxi/ jotca kärsinet owat. Hiobin kärsiwäisyden te oletta cuullet/ ja HERran lopun te nähnet oletta: Sillä HERra on sangen laupias ja armollinen. 12. ENnen caickia/ rackat weljet/ älkät wannoco/ eikä Taiwan cautta eikä maan/ ei myös yhtän muuta wala: mutta olcon teidän puhen Nijn/ cuin Nijn on/ ja se olcon Ei/ cuin Ei ole/ ettet te ulcocullaisuteen langeis. 13. Jos jocu kärsi teidän seasan: hän rucoilcan/ jos jocu on hywällä mielellä/ se weisatcan wirsiä. 14. Jos jocu sairasta teidän seasan/ hän cudzucan tygöns Seuracunnan Papit/ ne rucoilcan hänen edestäns/ woidellen händä öljyllä HERran nimeen. 15. Sillä Uscon rucous paranda sairan/ ja HERra cohenda händä. Ja jos hän on syndiä tehnyt/ nijn ne hänelle andexi annetan. 16. Tunnustacat toinen toisellen teidän ricoxen/ ja rucoilcat toinen toisenne edestä/ että te terwet olisitta. Sillä wanhurscan rucous woi paljo/ cosca se totinen on. 17. Elias oli ihminen nijsä haluisa wicapää cuin mekin/ hän rucoili/ ettei pitänyt sataman/ ja ei satanutcan maan päälle/ colmena wuotena/ ja cuutena Cuucautena. 18. Ja hän taas rucoili/ ja Taiwas andoi saten/ ja maa caswoi hedelmän. 19. Rackat weljeni/ jos jocu teistä exyis totudest/ ja jocu sen palauttais. 20. Se tietkän että joca synneisen exyxistä palautta/ se on wapahtanut sielun cuolemasta/ ja peittä syndein paljouden.