P. Lucan Evangelium.
24. Lucu.
1. MUtta ensimäisnä Sabbathin päiwänä sangen warhain/ tulit he haudalle ja cannoit hywän hajuisia yrtejä/ jotca he olit walmistanet/ ja muutamat heidän cansans.
2. Nijn he löysit kiwen haudalda poiswieritetyxi.
3. Ja menit sijhen sisälle/ eikä löynnet HERran Jesuxen ruumista.
4. Ja se tapahdui/ cosca he sijtte epäilit/ cadzo/ caxi miestä seisoi heidän tykönäns kijldäwisä waatteisa. Nijn he peljästyit/ ja löit caswons maata päin.
5. Nijn he sanoit heille: mixi te eläwätä cuolluitten seas edzitte?
6. Ei hän ole täällä/ mutta ylösnousi. Muistacat cuinga hän teille sanoi/ cosca hän wielä Galileas oli/ sanoden:
7. Ihmisen Pojan pitä ylönannettaman synnisten ihmisten käsijn/ ja ristinnaulittaman/ ja colmandena päiwänä ylösnouseman.
8. Ja he muistit hänen sanans
9. JA he palaisit jällens haudalda/ ja ilmoitit caicki nämät yhdelletoistakymmenelle/ nijn myös caikille muille.
10. Ja ne olit Maria Magdalena/ ja Johanna/ ja Maria Jacobi/ ja muita heidän cansans/ jotca näitä Apostoleille ilmiotit.
11. Ja heidän sanans näwyit hielle hourauxexi/ eikä usconet heitä.
12. Nijn Petari nousi ja juoxi haudalle/ ja curkisti sisälle/ ja näki ainoastans lijnawaattet panduna/ ja poismeni ihmetellen idzelläns sitä cuin tapahtunut oli.
13. JA cadzo/ caxi heistä menit sinä päiwänä yhten kylän/ joca oli Jerusalemist cuudenkymmenen wacomitan pääsä/ Emaus nimeldä.
14. Ja puhuit keskenäns caikista nijstä cuin tapahtunut oli.
15. Ja tapahdui heidän puhuisans ja tutkistellesans keskenäns/ että Jesus idze heitä lähestyi/ ja matcusti heidän cansans.
16. Mutta heidän silmäns pidettin/ ettei he händä tundenet.
17. Nijn hän sanoi heille: mitkä puhet ne owat cuin te pidätte keskenän käydesän/ ja oletta murhelliset?
18. Nijn Cleophas nimeldä wastais/ ja sanoi hänelle: oletcos ainoa muucalainen Jerusalemis/ joca et tiedä mitä siellä näinä päiwinä tapahdui?
19. Hän sanoi heille: mitä? He sanoit hänelle: Sijtä Jesuxesta Nazarenuxesta/ joca oli wäkewä Propheta töisä ja sanoisa/ Jumalan ja caiken Canssan edes.
20. Cuinga meidän ylimmäiset Papit ja Päämiehet ylönannoit hänen cuoleman cadotuxeen/ ja ristinnaulidzit hänen.
21. Mutta me luulimma hänen sixi/ joca Israelin piti lunastaman. Ja sijtte on jo colmas päiwä tänäpän cuin nämät tapahduit.
22. Owat myös muutamat waimot meistä meitä peljättänet/ jotca warahin amulla tulit haudalle/ ja cuin ei he löytänet hänen ruumistans/
23. Tulit he ja sanoit: että he Engelingin näyn nähnet olit/ jotca sanoit hänen eläwän.
24. Ja muutamat meistä menit haudalle/ ja löysit nijncuin waimot olit sanonet/ mutta ei he händä löynnet.
25. Ja hän sanoi heille: O te tompelit ja hitat sydämest uscoman nijtä caickia/ cuin Prophetat puhunet owat.
26. Eikö Christuxen pitänyt näitä kärsimän/ ja hänen cunniaans sisällekäymän.
27. Ja hän rupeis Mosexest/ ja caikist Prophetaist ja selitti heille caicki Kirjoituxet/ cuin hänestä sanotut olit.
28. Ja he lähestyit kylä/ johonga he menit/ ja hän teetteli hänens edemmä käymän.
29. Ja he waadit händä/ ja sanoit: ole meidän cansam/ sillä ehto joutu/ ja päiwä on laskenut/ ja hän meni oleman heidän cansans.
30. Ja se tapahdui/ cosca hän atrioidzi heidän cansans/ otti hän leiwän/ kijtti/ mursi ja andoi heille.
31. Nijn heidän silmäns aukenit/ ja he tunsit hänen. Ja hän catois heidän edestäns.
32. Ja he sanoit keskenäns: eikö meidän sydämem meisä palanut/ cosca hän tiellä meitä puhutteli/ ja selitti meille Kirjoituxet?
33. Ja he nousit sillä hetkellä ja palaisit Jerusalemijn/ ja löysit ne yxitoistakymmendä coosta/ ja ne jotca nijden cansa olit:
34. Jotca sanoit: HERra on totisest ylösnosnut/ ja ilmannui Simonille.
35. Ja he juttelit heille mitä tiellä tapahtunut oli/ ja cuinga hän heildä oli tuttu leiwän murtamisesta.
36. COsca he näistä puhuit/ seisoi Jesus heidän keskelläns/ ja sanoi heille: rauha olcon teille.
37. Nijn he hämmästyit/ ja pelkäisit/ ja luulit hengen näkewäns.
38. Ja hän sanoi heille: mitä te pelkätte? Ja mixi sencaltaiset ajatuxet tulewat teidän sydämeen?
39. Cadzocat minun käsiäni ja jalcojani/ että minä idze olen/ ruwetcat minuun/ ja cadzocat: sillä ei hengellä ole liha eikä luita/ nijncuin te näettä minulla olewan.
40. Ja cuin hän nämät sanonut oli: osotti hän heille kätens ja jalcans.
41. Mutta cosca ei he wieläkän usconet ilon tähden/ waan ihmettelit/ sanoi hän heille: Ongo teillä täsä mitän syötäwätä?
42. Ja he panit hänen eteens cappalen paistettua cala/ ja wähän kimalaisen hunajata.
43. Ja hän otti sen/ ja söi heidän nähtens.
44. NIin hän sanoi heille: nämät owat ne sanat/ cuin minä puhuin teille/ cosca minä wielä teidän cansanne olin/ Sillä caicki pitä täytettämän/ mitä kirjoitettu on Mosexen Lais/ ja Prophetais/ ja Psalmeis/ minusta.
45. Silloin hän awais heidän ymmärryxens/ Kirjoituxia ymmärtämän/ ja sanoi heille:
46. Nijn on kirjoitettu/ ja näin tuli Christuxen kärsiä/ ja ylösnosta cuolluista colmandena päiwänä.
47. Ja että hänen Nimeens piti parannusta saarnattaman/ ja syndein andexiandamusta caikis Canssois/ ruweten Jerusalemist.
48. Mutta te oletta caickein näiden todistajat.
49. Ja cadzo/ minä lähetän minun Isäni lupauxen teidän päällen. Mutta teidän pitä oleman Jerusalemis/ sijhenasti cuin te puetetan woimalla corkeudesta.
50. Nijn hän wei heidän haman Bethanian/ nosti kätens/ ja siunais heitä.
51. Ja se tapahdui/ cosca hän heitä siunannut oli/ ercani hän heistä/ ja meni ylös Taiwasen.
52. Cosca he händä cumartanet olit/ palaisit he Jerusalemijn suurella ilolla.
53. Ja olit aina Templis/ kijttämäs ja cunnioittamas Jumalata.