Pyhän Mattheuxen Evangelium.

25. Lucu.

1. Silloin pitä Taiwan waldacunda oleman kymmenen Neidzen caltainen/ jotca otit lampuns/ ja menit ylkä wastan. 2. Mutta wijsi heistä oli tyhmä/ ja wijsi taitawata. 3. Tyhmät otit lampuns/ ja ei öljy myötäns. 4. Mutta taitawat otit öljyä astiaans ynnä lampun cansa. 5. Cosca ylkä wijwyi/ tulit he caicki uneliaxi ja macaisit. 6. Mutta puoli yönä tuli huuto: cadzo/ ylkä tule/ mengät händä wastan. 7. Nijn nousit caicki nämät Neidzet/ ja walmistit lampuns. 8. Ja tyhmät sanoit taitawille: Andacat meille teidän öljystän/ sillä meidän lampum sammuwat. 9. Nijn wastaisit taitawat/ sanoden: Ei suingan/ ettei meildä ja teildä puutu/ mutta mengät parammin nijden tygö/ jotca myywät/ ja ostacat idzellen. 10. Cosca he menit ostaman/ tuli ylkä. Ja jotca walmit olit/ ne menit hänen cansans häihin/ ja owi suljettin. 11. Wijmein tulit nekin toiset Neidzet/ ja sanoit: Herra/ Herra/ awa meidän eteem. 12. Mutta hän wastais/ ja sanoi: Totisest sanon minä teille: En tunne minä teitä. 13. Walwocat sentähden/ sillä et te tiedä päiwä eikä hetke/ jona ihmisen Poica tule. 14. Sillä nijncuin ihminen muille maille lähteisäns/ cudzui palwelians/ ja andoi heille tawarans. 15. Yhdelle andoi hän wijsi leiwiskätä/ toiselle caxi/ ja colmannelle yhden/ ja jocaidzelle warans jälken/ ja meni cohta matcans. 16. Nijn meni se/ joca wijsi leiwiskätä oli ottanut/ teki nijllä cauppa/ ja woitti toiset wijsi leiwiskätä. 17. Nijn myös se/ joca caxi oli ottanut/ woitti toiset caxi. 18. Mutta joca yhden oli ottanut/ meni pois ja caiwoi maahan/ ja kätki Herrans rahan. 19. Nijn pitkän ajan peräst/ tuli nijden palwelian Herra/ ja laski lucua heidän cansans. 20. Ja tuli se/ joca oli ottanut wijsi leiwiskätä/ ja toi toiset wijsi leiwiskätä/ sanoden: Herra/ wijsi leiwiskätä sinä annoit minulle/ cadzo/ minä olen toiset wijsi leiwiskätä nijllä woittanut. 21. Sanoi hänen Herrans hänelle: sinä hywä ja vscollinen palwelia/ wähän päällä sinä olit vscollinen/ minä panen sinun palion päälle/ mene sinun Herras iloon. 22. Nijn tuli se/ joca oli caxi leiwiskätä ottanut/ ja sanoi: Herra/ caxi leiwiskätä sinä annoit minulle/ cadzo/ toiset caxi olen minä nijllä woittanut. 23. Sanoi hänen Herrans hänelle: sinä hywä ja vscollinen palwelia/ wähän päällä sinä olit vscollinen/ minä panen sinun paljon päälle/ mene sinun Herras iloon. 24. Nijn myös se tuli/ joca yhden leiwiskän oli ottanut/ ja sanoi: Herra/ minä tiesin sinun angaraxi miehexi/ sinä nijtät cuhungas et kylwänyt/ ja sijtä sinä cocot/ cuhungas et hajottanut. 25. Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiwiskäs maahan. Cadzo/ täsä on sinun omas. 26. Mutta hänen Herrans wastais/ ja sanoi hänelle: Sinä paha ja laisca palwelia/ tiesitkös minun sijtä nijttäwän/ cuhunga en minä kylwä/ ja sieldä cocowan/ johonga en minä ole hajottanut. 27. Nijn sinun sijs olis tullut anda minun rahan wahettajille/ ja cosca minä olisin tullut/ nijn minä olisin tosin omani jällens saanut corgolla. 28. Ottacat sijs häneldä se leiwiskä/ ja andacat sille/ jolla on kymmenen leiwiskätä. 29. Sillä jocaidzella/ jolla on/ sille pitä annettaman/ ja hänellä pitä kyllä oleman. Mutta jolla ei ole/ sekin cuin hänellä on/ pitä häneldä otettaman pois. 30. Ja heittäkät se kelwotoin palwelia ulconaiseen pimeyteen/ siellä pitä oleman itcu ja hammasten kiristys. 31. Cosca ihmisen Poica tule hänen cunniasans/ ja caicki pyhät Engelit hänen cansans. Silloin hän istu cunnians istuimella/ ja hänen eteens cootan caicki Canssat. 32. Ja hän eroitta toiset toisistans/ nijncuin paimen eroitta lambat wuohista. 33. Ja asetta lambat oikialle puolellens/ mutta wuohet wasemallens. 34. Silloin sano Cuningas nijlle/ jotca hänen oikialla puolellans owat: Tulcat minun Isäni siunatut/ omistacat se waldacunda/ joca teille on walmistettu mailman algusta. 35. Sillä minä isoisin/ ja te ruokitte minun: minä janoisin/ ja te juotitte minun: minä olin outo/ ja te minun huonesen otitte. 36. Minä olin alasti/ ja te waatetitte minun. Sairasna/ ja te opitte minua: minä olin fangina/ ja te tulitta minun tygöni. 37. Silloin wanhurscat händä wastawat/ ja sanowat: Herra/ cosca me näimme sinun isowan/ ja ruokimme sinun/ taicka janowan/ ja annoimme sinun juoda? 38. Cosca me näimme sinun outona/ ja huonesen otimme sinun? taicka alaistoinna/ ja waatetim sinua? 39. Eli cosca me näimme sinun sairasna/ taicka fangina/ ja tulimme sinun tygös? 40. Nijn wasta Cuningas/ ja sano heille: totisest sanon minä teille: Sen cuin te oletta tehnet yhdelle näistä wähimmist minun weljistäni/ sen te teitte minun. 41. Silloin hän myös sano nijlle/ jotca hänen wasemallens owat: mengät pois minun tyköni te kirotut ijancaickiseen tuleen/ joca walmistettu on Perkelelle ja hänen Engeleillens. 42. Sillä minä isoisin/ ja et te minua ruockinet. Minä janoisin/ ja et te minua juottanet. 43. Minä olin outo/ ja et te minua huonesen ottanet: alastoin/ ja et te minua waatettanet: minä olin sairas/ ja fangina/ ja et te minua oppinet. 44. Silloin myös nekin händä wastawat/ sanoden: Herra/ cosca me näimme sinun isowan/ taicka janowan/ taicka outona/ eli alastoinna/ eli sairasna/ taicka fangina/ ja en me sinua palwellet? 45. Nijn hän wasta heitä sanoden: Totisest sanon minä teille/ mitä et te tehnet yhdelle näistä wähimmist/ sitä et te tehnet minulle. 46. Ja nijden pitä silloin menemän ijancaickiseen waiwaan: mutta wanhurscat ijancaickiseen elämään.