Psalmit.
107. Psalmi.
1. KIittäkät HERra: sillä hän on hywä/ ja hänen laupiudens pysy ijancaickisest.
2. Sanocat te/ jotca oletta HERran cautta lunastetut/ jotca hän on tuscasta wapahtanut.
3. Ja jotca hän on maacunnasta coonnut/ idästä ia lännestä/ pohjaisesta ja etelästä.
4. Jotca exyxis waelsit corwesa umbi tietä/ ja ei löytänet Caupungita asuaxens.
5. Nälkäiset ja janowaiset/ ja heidän sieluns waipui.
6. Ja he huusit HERra heidän tuskisans/ ja hän pelasti heitä heidän hädistäns.
7. Ja wei heitä oikiata tietä/ että he menit asuin Caupungijn.
8. Kijttäkän he sijs HERra hänen laupiudens edestä/ ja hänen ihmeittens tähden/ jotca hän ihmisten lasten cohtan teke.
9. Että hän rawidze janowaisen sielun/ ja täyttä isowaisen sielun hywydellä.
10. JOtca istuwat pimeis ja cuoleman warjos/ fangitut ahdistuxes ja raudasa.
11. Että he olit Jumalan käskyä wastan cowacorwaiset/ ja olit häwäisnet ylimmäisen Lain.
12. Sentähden täyty heidän sydämens onnettomudella waiwatta/ nijn että he langeisit/ ja ei kengän heitä auttanut.
13. Ja he huusit HERra heidän tuskisans/ ja hän autti heitä heidän hädistäns.
14. Ja wei heitä pimeydest ulos ja cuoleman warjosta/ ja särki heidän sitens.
15. Kijttäkän he sijs HERra hänen laupiudens edestä/ ja hänen ihmeittens tähden/ jotca hän ihmisten lasten cohtan teke.
16. Että hän särke waskiportit/ ja ricko raudaiset salwat.
17. HUllut jotca rangaistin heidän ylidzekäymisens tähden/ ja heidän syndeins tähden.
18. Että heidän sieluns ilgotti caicke ruoca/ ja sait cuolintautins.
19. Ja he huusit HERra heidän tuskisans/ ja hän autti heitä heidän hädistäns.
20. Hän lähetti sanans ja paransi heitä/ ja peasti heitä/ ettei he cuollet.
21. Kijttäkän he sijs HERra hänen laupiudens edest/ ja hänen ihmeittens tähden/ jotca hän ihmisten lasten cohtan teke.
22. Ja uhratcan kijtosuhri/ ja luetelcan hänen tecons ilolla.
23. JOtca haaxilla meres waeldawat/ ja asians toimittawat suurilla wesillä.
24. He owat tundenet HERran tegot/ ja hänen ihmeitäns sywydes.
25. Cuin hän sanoi/ ja paisutti suuren ilman/ joca allot nosti.
26. Nijn he menit ylös taiwasta cohden/ ja menit sywyten asti/ että heidän sieluns ahdistuxest epäili.
27. Että he horjuit ja hoipertelit nijncuin juopunet/ ja ei sillen neuwo tietänet.
28. Ja he huusit HERra heidän tuskisans/ ja hän autti heitä heidän hädistäns.
29. Ja hän hillidzi cowan ilman/ että allot heitäns asetit.
30. Ja he tulit iloisexi/ että tyweni/ ja hän wei heitä satamaan heidän mielens jälken.
31. Kijttäkän he sijs HERra hänen laupiudens edest/ ja hänen ihmeittens tähden/ jotca hän ihmisten lasten cohtan teke.
32. Ja ylistäkän händä Canssain seuracunnisa/ ja kijttäkän händä wanhimbain seas.
33. JOiden ojat cuiwit/ lähtet wuotamasta lackaisit.
34. Ettei hedelmällinen maa mitän candanut/ heidän pahudens tähden/ jotca sijnä asuit.
35. Ja se cuin cuiwa oli/ sen hän taas wetisexi teki/ ja cuiwan maan wesilähteixi.
36. Ja asetti sinne isowaiset/ walmistaman sijhen Caupungita/ josa he asuisit.
37. Ja pellot kylwäisit/ ja wijnapuita istutaisit/ ja wuosittain hedelmän saisit.
38. Ja hän siunais heitä/ enändämän sangen heitäns/ ja andoi heille paljo carja.
39. JOtca alaspainetut ja sortut olit pahoilda/ jotca heitä waatinet ja waiwannet olit.
40. Cosca ylöncadze päämiesten päälle wuodatettu oli/ ja caicki maa exyxis ja autiana oli.
41. Ja hän warjeli köyhä radollisudesta/ ja enänsi hänen sucuns nijncuin lauman.
42. Näitä wanhurscat näkewät ja iloidzewat/ ja jocainen paha suu pitä tukittaman.
43. Cuca on taitawa/ ja näitä kätke ? nijn he astaidzewat cuinga monet hywät tegot HERra osotta.