Paavalin kirje roomalaisille

9 LUKU.

1. Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - 2Kor. 11:31 2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Room. 10:1 3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, 2Moos. 32:32 4. ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; 2Moos. 4:22; 2Moos. 19:5; 2Moos. 24:16; 5Moos. 7:6; 5Moos. 14:1; Ps. 147:19; Jer. 31:9; Ap.t. 2:39; Ap.t. 3:25 5. heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! 5Moos. 10:15; Matt. 1:1; Luuk. 3:23; Joh. 1:1; Room. 1:25; Hebr. 1:8-9 6. Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, 4Moos. 23:19; Room. 2:28-29; Room. 3:3; Gal. 6:16; 2Tim. 2:13; Ilm. 2:9 7. eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; 1Moos. 21:12; Joh. 8:39; Hebr. 11:18 8. se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Gal. 3:29; Gal. 4:28 9. Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika". 1Moos. 18:10; 1Moos. 18:14 10. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; 1Moos. 25:21 11. ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden - 12. sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", 1Moos. 25:23 13. niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin". Ps. 47:5; Mal. 1:2-3 14. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! 5Moos. 32:4; 2Aikak. 19:7; Job 8:3; Job 34:10; Ps. 92:16; Room. 3:5 15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". 2Moos. 33:19 16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Ef. 2:8-9 17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä". 2Moos. 9:16 18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. 2Moos. 4:21 19. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?" Job 23:13; Dan. 4:32 20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Job 33:13; Jes. 45:9; Jes. 64:8; Jer. 18:6 21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? 2Tim. 2:20 22. Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, Room. 2:4-5 23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? 24. Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, Room. 3:29 25. niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Hoos. 2:23; 1Piet. 2:10 26. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." Hoos. 1:10 27. Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös. 1Moos. 22:17; Jes. 10:22-23; Room. 11:5 28. Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti." 29. Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi". 1Moos. 19:24-25; Jes. 1:9; Jer. 50:40 30. Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; Room. 10:20 31. mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Room. 10:2-3; Room. 11:7; Gal. 5:4 32. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, 1Kor. 1:23 33. niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu". Ps. 118:22; Jes. 8:14; Jes. 28:16; Matt. 21:42; Luuk. 2:34; Ap.t. 10:43; Room. 10:11; 1Piet. 2:6-8