Saarnaajan kirja

LUKU 3

Kaikella on määräaika

1. Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Saarn. 9:11 2. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, Job 14:5 3. aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, 4. aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, 5. aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, 6. aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, 7. aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, sir 20:7 8. aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. 9. Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Saarn. 1:3; Saarn. 2:22 10. Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. 11. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn. 11:5; wis 9:16 12. Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. 13. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. Saarn. 2:24 14. Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. Ps. 33:11; Jes. 46:10 15. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt. Saarn. 1:9

Ihmisen arvottomuus

16. Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka - ja siellä vääryys, oli tuomioistuin - ja sielläkin vääryys. 17. Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. Ps. 82:2; Ps. 82:8; Jes. 10:1-3 18. Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. 19. Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. 20. Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. 1. Moos. 3:19 21. Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? 22. Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?