Ensimmäinen aikakirja
19. luku
Haanun häpäisee Daavidin sanansaattajat
1. (2. Sam. 10:1-5) Näiden tapahtumien jälkeen ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, ja hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.
2. Daavid sanoi: "Minä osoitan ystävällisyyttä Haanunille, Naahaksen pojalle, sillä hänen isänsä osoitti ystävällisyyttä minulle." Niin Daavid lähetti sanansaattajat lohduttamaan Haanunia hänen isänsä kuoleman tähden.
Mutta kun Daavidin palvelijat tulivat Haanunin luo ammonilaisten maahan lohduttamaan häntä,
3. ammonilaisten päälliköt sanoivat Haanunille: "Luuletko, että Daavid tahtoo kunnioittaa sinun isääsi, kun hän lähettää lohduttajia luoksesi? Varmaankin hänen palvelijansa ovat tulleet luoksesi tutkimaan ja vakoilemaan maata perusteellisesti."
4. Silloin Haanun otti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti heiltä parran ja leikkasi heidän vaatteistaan puolet pois, takamuksia myöten. Sitten hän päästi heidät menemään.
5. Kun Daavidille tultiin kertomaan miehistä, joita oli pahoin häväisty, hän lähetti sananviejän heitä vastaan, ja käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin."
Daavid voittaa ammonilaiset
6. (2. Sam. 10:6-19) Kun ammonilaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin, Haanun ja ammonilaiset lähettivät tuhat talenttia hopeaa palkatakseen Mesopotamiasta, Maakan Aramista ja Soobasta itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä.
7. He palkkasivat kolmekymmentäkaksituhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä. Nämä tulivat ja leiriytyivät Meedeban edustalle. Myös ammonilaiset tulivat kaupungeistaan, kokoontuivat yhteen ja lähtivät sotaan.
8. Kun Daavid kuuli sen, hän lähetti sinne Jooabin ja koko sotajoukon valiosotilaineen.
9. Ammonilaiset tulivat ulos kaupungista ja asettuivat sotarintamaan kaupungin portin edustalle, ja paikalle saapuneet kuninkaat olivat joukkoineen erillään kedolla.
10. Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, hän valitsi Israelin valiosotilaista joukon, jonka hän asetti rintamaan aramilaisia vastaan.
11. Loput väestä hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja ne järjestäytyivät rintamaan ammonilaisia vastaan.
12. Jooab sanoi: "Jos aramilaiset osoittautuvat minulle ylivoimaisiksi, tule sinä minun avukseni. Jos taas ammonilaiset osoittautuvat sinulle ylivoimaisiksi, minä autan sinua.
13. Ole luja! Pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee."
14. Sitten Jooab ja sotaväki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat.
15. Kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, myös he pakenivat Jooabin veljeä Abisaita ja vetäytyivät kaupunkiin. Sitten Jooab palasi Jerusalemiin.
16. Kun aramilaiset huomasivat, että Israel oli voittanut heidät, he lähettivät sanansaattajia noutamaan Eufratvirran toisella puolella asuvia aramilaisia, joita johti Soofak, Hadad-Eserin sotaväen päällikkö.
17. Siitä ilmoitettiin Daavidille, ja hän kokosi koko Israelin sotaväen ja meni Jordanin yli. Kohdattuaan aramilaiset hän asettui rintamaan heitä vastaan. Kun Daavid oli asettunut rintamaan aramilaisia vastaan, nämä ryhtyivät taistelemaan hänen kanssaan
18. mutta joutuivat pakenemaan Israelia. Daavid surmasi aramilaisilta seitsemäntuhatta vaunusoturia ja neljäkymmentätuhatta jalkamiestä. Hän surmasi myös heidän päällikkönsä Soofakin.
19. Kun Hadad-Eserin miehet huomasivat, että Israel oli voittanut heidät, he tekivät rauhan Daavidin kanssa, ja heistä tuli hänen alamaisiaan. Tämän jälkeen aramilaiset eivät enää tahtoneet auttaa ammonilaisia.