1.Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä. 1. Moos. 46:42. Sitten Joosef käski lääkäreitä, palvelijoitaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja nämä balsamoivat Israelin.3. Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin monta päivää kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset itkivät Israelia seitsemänkymmentä päivää.4. Kun suruaika oli päättynyt, Joosef sanoi faraon hoviväelle: "Jos tahdotte olla minulle suosiollisia, puhukaa faraolle näin:5. Isäni vannotti minua sanoen: 'Kun minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivattanut itselleni Kanaaninmaassa!' Haluaisin nyt mennä hautaamaan isäni. Palaan sitten takaisin." 1. Moos. 47:29-316. Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän on vannottanut sinua."7. Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä. Hänen kanssaan lähtivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat8. sekä Joosefin koko suku, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa ja vuohensa sekä nautakarjansa he jättivät Goosenin maahan.9. Hänen mukanaan lähti myös vaunuja ja ratsumiehiä. Joukko oli hyvin suuri.10. He saapuivat Aatadin puimatantereelle, joka on Jordanin tuolla puolen. Siellä he pitivät hyvin suuret ja hartaat valittajaiset. Joosef vietti isänsä valittajaisia seitsemän päivää.11. Kun sen maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät valittajaiset Aatadin puimatantereella, he sanoivat: "Egyptiläisillä on raskas suru." Siitä paikka sai nimekseen Aabel-Misraim93. Se on Jordanin tuolla puolen. {Nimi Aabel-Misraim, hepr. <Aavel-Mitsraim>, merkitsee 'Egyptin murhe'.}12. Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli heitä käskenyt.13. Hänen poikansa veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka Abraham oli ostanut heettiläiseltä Efronilta perintöhaudaksi. Se on lähellä Mamrea. 1. Moos. 23:16; 1. Moos. 23:20; Ap. t. 7:1614. Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, samoin hänen veljensä ja kaikki muut, jotka olivat menneet Joosefin kanssa hautaamaan hänen isäänsä.
Joosef rauhoittaa veljiään
15.Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, he ajattelivat: "Entä jos Joosef alkaakin nyt kantaa meille kaunaa ja kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme!"16. Niinpä he käskivät sanoa Joosefille: "Ennen kuolemaansa isäsi käski meitä17. sanomaan sinulle: 'Annathan anteeksi veljiesi rikoksen ja synnin, sillä pahoin he ovat tehneet sinua kohtaan.' Anna nyt siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Joosef itki, kun hänelle puhuttiin tällä tavalla.18. Sitten tulivat myös Joosefin veljet itse. He heittäytyivät maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Tässä me olemme. Olemme sinun orjiasi!" 1. Moos. 44:1619. Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö! Olenko minä Jumalan asemassa?20. Te tosin aioitte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi94 sen hyväksi tehdäkseen sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitääkseen hengissä paljon kansaa. 1. Moos. 45:5{Kirj.: "aikoi".}21. Älkää siis pelätkö! Minä elätän teidät, teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän puhui heille ystävällisesti.
Joosefin kuolema
22.Joosef ja hänen isänsä suku jäivät asumaan Egyptiin, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ikäiseksi.23. Hän sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Joosef sai pitää polvillaan myös Maakirille, Manassen pojalle, syntyneitä lapsia.24. Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää kyllä teistä huolen ja vie teidät pois tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille." 1. Moos. 24:7; 2. Moos. 3:1625. Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Jumala pitää teistä varmasti huolen. Viekää silloin minun luuni täältä." 2. Moos. 13:19; Joos. 24:32; Hepr. 11:2226. Sitten Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.