1.Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta ja asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä kuuluu Jumalalle, tuomaan lahjoja ja uhreja syntien tähden. 2. Moos. 28:1; Hepr. 8:32. Hän kykenee kohtelemaan säälien tietämättömiä ja eksyviä, koska on itsekin heikkouden alainen, Hepr. 2:17-18; Hepr. 4:153. ja tämän heikkoutensa vuoksi hänen täytyy uhrata niin omien syntiensä kuin kansankin syntien puolesta. 3. Moos. 4:3; 3. Moos. 9:7; Hepr. 7:27; Hepr. 9:74. Kukaan ei ota tätä arvoa itselleen, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin. 1. Aik. 23:135.Niinpä ei Kristuskaan korottanut itseään tullakseen ylipapiksi vaan sai kunnian häneltä, joka sanoi:"Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin." Ps. 2:7; Joh. 8:54; Hepr. 1:56. Ja toisessa kohdassa hän sanoo:"Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." 1. Moos. 14:18-19; Ps. 110:4; Hepr. 7:177. Lihansa päivinä Kristus voimakkain huudoin ja kyynelin uhrasi rukouksia ja anomuksia Jumalalle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Matt. 26:39; Matt. 27:46; Matt. 27:50; Luuk. 22:41-42; Joh. 12:278. Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Fil. 2:89. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Jes. 45:17; Room. 1:5; Hepr. 2:1010. Häntä Jumala kutsuu ylipapiksi "Melkisedekin järjestyksen mukaan".
Hengellinen ravinto
11.Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska te olette käyneet hitaiksi kuulemaan.12. Te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanan ensimmäisiä alkeita. Te olette maidon tarpeessa, ette vahvan ruoan. 1. Kor. 3:1-2; 1. Piet. 2:213. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on pikkulapsi. 1. Kor. 14:20; Ef. 4:1414. Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan. Ps. 119:104; Fil. 1:10