Jesajan kirja

11. luku

Messias ja hänen valtakuntansa

1. Mutta Iisain kannosta nousee verso, ja vesa puhkeaa sen juurista. Jes. 53:2; Jer. 23:5; Jer. 33:15; Sak. 3:6; Room. 15:12 2. Hänen päällään lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. 3. Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta, 4. vaan hän tuomitsee köyhien asiat vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille. Suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Job 4:9; Hoos. 6:5; 2. Tess. 2:8; Ilm. 2:16 5. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö, totuus vyönä hänen lanteillaan. Jes. 59:17; Ef. 6:14 6. Silloin susi asuu karitsan kanssa ja pantteri makaa vohlan vieressä. Vasikka, nuori leijona ja syöttöhärkä kulkevat yhdessä, ja pieni poika paimentaa niitä. Jes. 65:25; Hoos. 2:20 7. Lehmä ja karhu käyvät samalla laitumella, niiden vasikat ja pennut makaavat vierekkäin. Leijona syö rehua kuin härkä. 8. Imeväinen leikkii kobran kolon luona, ja vieroitettu lapsi kurottaa kätensä kyyn onkaloon. 9. Missään minun pyhällä vuorellani ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemista, niin kuin vedet peittävät meren. Hab. 2:14 10. Sinä päivänä seisoo Iisain juurivesa kansojen viirinä. Kansat etsivät häntä, ja hänen asumuksensa on täynnä kunniaa. Room. 15:12; Ilm. 5:5; Ilm. 22:16

Herra kokoaa kansansa Israelin

11. Sinä päivänä Herra ojentaa kätensä toisen kerran hankkiakseen omakseen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa ja Egyptissä, Patroksessa, Kuusissa⁹ ja Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja meren saarilla. {Kuusin, hepr. <Kuuš>in valtakunnan keskus oli nykyisen Sudanin alueella.} 12. Hän kohottaa viirin kansoille ja kokoaa Israelin karkotetut, Juudan hajalleen joutuneet hän kerää maan neljältä kulmalta. 5. Moos. 30:4; Joh. 10:16 13. Silloin katoaa Efraimin kateus ja Juudasta häviävät ahdistajat. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda ahdista Efraimia. 14. Rinta rinnan he ryntäävät länteen filistealaisten maahan, yhdessä he ryöstävät idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. 15. Herra tuhoaa Egyptin merenlahden ja kohottaa vihansa hehkussa kätensä virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi, niin että sen yli voi kulkea kengät jalassa. Sak. 10:10 16. Silloin on oleva valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niin kuin oli Israelia varten silloin, kun se lähti Egyptin maasta. 2. Moos. 14:29; Miika 7:15