Laulujen laulu
1. "Öisin minä etsin vuoteellani häntä,jota sieluni rakastaa.
Minä etsin häntä mutta en löytänyt. Laul. l. 5:2; Laul. l. 5:6 2. Silloin päätin:
Minäpä nousen ja kiertelen kaupunkia,
sen katuja ja toreja.
Etsin häntä, jota sieluni rakastaa.
Minä etsin häntä, mutta en löytänyt. 3. Minua vastaan tulivat vartijat,
jotka kiertävät kaupunkia.
Oletteko nähneet häntä, jota sieluni rakastaa? Laul. l. 5:7 4. Tuskin olin kulkenut heidän ohitseen,
kun löysin hänet,
jota sieluni rakastaa.
Minä tartuin häneen enkä päästänyt häntä,
ennen kuin olin vienyt hänet äitini taloon,
kantajani kammioon. Laul. l. 8:2 5. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,
gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herättäkö, älkää herätelkö rakkautta,
ennen kuin se itse haluaa."
Hän saapuu!
Jerusalemin tyttäret: Laul. l. 2:7; Laul. l. 8:4 6. "Mikä3 on tuo, joka tulee autiomaastakuin savupatsaat?
Se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta,
kaikenlaisilta kauppiaiden jauheilta. {Kirj.: "kuka".} 7. Katsokaa, Salomon kantotuoli4!
Sen ympärillä on kuusikymmentä urhoa,
Israelin urhoja, {Kirj.: "vuode". Jakeessa 9 on toinen sana.} 8. kaikki miekkamiehiä,
sotaan harjaantuneita.
Jokaisella kupeellaan miekka
yön kauhujen vuoksi. 9. Kantotuolin teetti itselleen
kuningas Salomo Libanonin puista. 10. Hän teetti sen pylväät hopeasta,
selkänojan kullasta
ja istuimen purppurasta.
Sisältä sen koristeli
Jerusalemin tytärten rakkaus. 11. Siionin tyttäret, tulkaa ja katsokaa
kuningas Salomoa ja kruunua,
jolla hänen äitinsä hänet kruunasi
hänen hääpäivänään,
hänen sydämensä ilonpäivänä."