Laulujen laulu

1. "Olen tullut puutarhaani, siskoni, morsiameni.
Olen poiminut mirhani ja balsamini,
olen syönyt hunajaa kennostani,
olen juonut viinini ja maitoni.
Syökää, ystävät,
juokaa ja juopukaa rakkaudesta."

Morsian unelmoi

Morsian: 2. "Minä nukun, mutta sydämeni valvoo.
Rakkaani kolkuttaa ja sanoo:
'Avaa minulle, siskoseni, ystäväiseni,
kyyhkyseni, puhtoiseni!
Pääni on täynnä kastetta,
kiharani yön pisaroita.'
Laul. l. 6:2; Laul. l. 6:9 3. Olen riisunut ihokkaani –
kuinka voisin pukea sen jälleen päälleni?
Olen pessyt jalkani –
kuinka voisin tahria ne taas?'
4. Rakkaani pisti kätensä ovenraosta,
ja sisimpäni liikkui häntä kohti.
5. Minä nousin avaamaan rakkaalleni,
ja käsistäni tihkui mirhaa,
sormistani sulaa mirhaa
salvan kädensijaan.
6. Minä avasin rakkaalleni,
mutta rakkaani oli häipynyt, mennyt menojaan.
Hänen puhuessaan sieluni liikkui häntä kohti.
Minä etsin häntä mutta en löytänyt,
huusin häntä, mutta hän ei vastannut minulle.
Laul. l. 3:1 7. Vastaani tulivat vartijat,
jotka kiertävät kaupunkia.
He löivät minua, haavoittivat
ja riistivät hunnun kasvoiltani,
nuo muurien vartijat.
Laul. l. 3:3 8. Minä vannotan teitä,
te Jerusalemin tyttäret:
jos löydätte rakkaani,
mitä sanotte hänelle?
Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas."
Jerusalemin tyttäret:
Laul. l. 2:5 9. "Miten sinun rakkaasi on muita parempi,
sinä naisista kaunein?
Miten sinun rakkaasi on muita parempi,
kun meitä näin vannotat?"

Morsian ylistää sulhasen ihanuutta

Morsian: 10. "Minun rakkaani on säteilevä ja verevä,
hän erottuu kymmenientuhansien joukosta.
11. Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa,
hänen kiharaiset kutrinsa mustat kuin korppi.
12. Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset
vesipurojen varsilla.
Ne ovat kylpeneet maidossa
ja istuvat runsauden ääressä.
13. Hänen poskensa ovat kuin balsamilavat,
kuin tuoksuaineiden säiliöt.
Hänen huulensa ovat liljat,
joista tiukkuu sulaa mirhaa.
14. Hänen käsivartensa ovat kultatangot,
niihin on upotettu krysoliitteja.
Hänen vatsansa on norsunluinen taideteos,
safiireilla peitetty.
15. Hänen säärensä ovat marmoripylväät,
aitokultaisille jalustoille pystytetyt.
Hän on näöltään kuin Libanon,
ylväs kuin setripuut.
16. Hänen suunsa on suloisuus,
hän on aivan ihana.
Sellainen on rakkaani, sellainen ystäväni,
te Jerusalemin tyttäret."

6. luku

Minä kuulun rakkaalleni ja hän minulle

Jerusalemin tyttäret:



Kirjaudu
Rekisteröidy