1. Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän luoksenne ollut turha,1. Tess. 1:5; 1. Tess. 1:92. vaan, vaikka olimme ennen kärsineet, kuten tiedätte, Filipissä ja meitä oli siellä pidelty pahoin, meillä oli kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoituksessa.Ap. t. 16:19-24; Ap. t. 17:1; 2. Kor. 12:10; Fil. 1:303. Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksytyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua,2. Kor. 4:2; 2. Kor. 7:24. vaan niin kuin Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi siihen, että meille uskottiin evankeliumi, puhumme, emme ollaksemme ihmisille mieliksi, vaan Jumalalle, joka koettelee sydämemme.1. Aik. 29:17; Jer. 11:20; Gal. 1:10; Gal. 2:7; 1. Tim. 1:11,125. Sillä emme esiintyneet koskaan mielistelevin puhein, kuten tiedätte, emmekä tekosyillä ahnehtineet. Jumala on todistajamme.Mark. 12:40; Ap. t. 20:33,34; 2. Kor. 1:23; 2. Kor. 2:17; 2. Kor. 11:31; 2. Kor. 12:17; 2. Piet. 2:36. Emme ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,Joh. 5:41; Joh. 5:44; Joh. 7:18; 2. Kor. 3:1; 2. Kor. 10:127. vaikka Kristuksen apostoleina olisimme voineet saada teiltä arvonantoa. Olimme sen sijaan keskuudessanne lempeitä kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiaan.2. Kor. 10:18. Niin mekin teitä hellien halusimme antaa teille, emme ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä olitte meille rakkaita.Ap. t. 20:24; 2. Kor. 12:15; Fil. 2:179. Muistattehan, veljet, meidän työmme ja rasituksemme: yötä päivää työtä tehden saarnasimme teille Jumalan evankeliumia, niin ettemme ketään teistä rasittaisi.Ap. t. 20:34; 1. Kor. 4:12; 2. Kor. 11:9; 2. Kor. 12:13,14; 2. Tess. 3:810. Te olette todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät, vanhurskaat ja nuhteettomat olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,11. samoin kuin tiedätte, kuinka me, niin kuin isä lapsiaan, kehotimme itse kutakin teistä ja rohkaisimme teitä,Ap. t. 20:20; Ap. t. 20:3112. ja todistimme teille, että teidän tulee vaeltaa arvollisesti Jumalan edessä, hänen, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.1. Moos. 17:1; Ef. 4:1; Fil. 1:27; Kol. 1:10; 2. Tess. 1:11; 1. Piet. 5:1013. Sen tähden me myös kiitämme lakkaamatta Jumalaa siitä, että saatuanne saarnaamamme Jumalan sanan otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.Matt. 10:40; Gal. 1:11; Gal. 4:14; 1. Tess. 1:514. Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta heimolaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,Ap. t. 17:5; Ap. t. 17:1315. jotka tappoivat Herrankin, Jeesuksen, ja omia profeettojaan ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,Matt. 23:34; Matt. 23:37; Luuk. 13:33,34; Ap. t. 7:5216. kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumisekseen täyttääkseen kaiken aikaa syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät viimeiseen määräänsä asti.1. Moos. 15:16; Matt. 23:32; Ap. t. 13:45; Ap. t. 13:50; Ap. t. 14:2; Ap. t. 14:19; Ap. t. 17:5; Ap. t. 17:13; Ap. t. 18:6; Ap. t. 19:9; Ap. t. 22:21,2217. Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, kasvoilta, ei sydämeltä, on meille tullut yhä suurempi halu nähdä pian kasvonne.Room. 1:11; 1. Tess. 3:618. Sen tähden olemme tahtoneet tulla luoksenne, minä, Paavali puolestani kerran ja kahdestikin, mutta saatana on estänyt meitä.19. Sillä kuka on toivomme, ilomme tai kerskauksemme kruunu? Ettekö tekin, Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?2. Kor. 1:14; Fil. 2:16; Fil. 4:1; 2. Tess. 1:420. Sillä te olette kunniamme ja ilomme.