1. Kun oli päätetty, että meidän oli purjehdittava Italiaan, luovutettiin Paavali ja muutamia muita vankeja erään Julius-nimisen, keisarilliseen sotilasosastoon kuuluvan sadanpäällikön haltuun.Ap. t. 25:122. Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian maakunnan rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli makedonialainen Aristarkus Tessalonikasta.Ap. t. 19:29; Ap. t. 20:4; Kol. 4:103. Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo saamaan hoitoa.Ap. t. 24:23; Ap. t. 28:164. Sieltä laskeuduttuamme merelle purjehdimme Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaiset.5. Kun olimme sivuuttaneet avomerta purjehtien Kilikian ja Pamfylian, tulimme maihin Lykian Myrassa.6. Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen Italiaan menevän laivan ja siirsi meidät siihen.7. Monta päivää purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Mutta kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen editse Kreetan suojaan.8. Kuljettuamme vaivalloisesti lähellä sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jota lähellä oli Lasaian kaupunki.9. Mutta koska oli kulunut paljon aikaa ja purjehtiminen oli jo vaarallista, sillä paastokin oli jo ohi, Paavali varoitti heitä3. Moos. 16:29; 3. Moos. 23:27-2910. ja sanoi: "Miehet, näen, että purjehtimisesta tulee aiheutumaan vahinkoa ja suurta tuhoa, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös hengellemme."11. Mutta sadanpäällikkö uskoi enemmän perämiestä ja laivan omistajaa kuin Paavalin sanoja.12. Koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, useimmat olivat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä voidakseen päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.13. Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, he luulivat pääsevänsä perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan Kreetan läheltä.14. Mutta ennen pitkää syöksyi saaren yli raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky.15. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.16. Päästyämme erään pienen, Klauda-nimisen saaren suojaan töin tuskin saimme laivaveneen talteen.17. Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat veneen köysillä kiinni, ja kun he pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, he laskivat ajoankkurin, ja niin he ajelehtivat.18. Mutta kun rajuilma ahdisti meitä ankarasti, he heittivät seuraavana päivänä lastin mereen,19. ja kolmantena päivänä omin käsin viskasimme mereen laivan varusteet.20. Mutta kun ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä moneen päivään ja kova myrsky painoi päälle, meiltä katosi viimein kaikki pelastumisen toivo.2. Kor. 11:2321. Kun oli oltu kauan syömättä, Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt totella minua ja olla lähtemättä Kreetalta. Siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta.22. Mutta nyt kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva.23. Sillä tänä yönä seisoi luonani Jumalan Enkeli, jonka oma olen ja jota myös palvelen,24. ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin edessä sinun pitää seistä. Katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.'Ap. t. 23:1125. Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet, sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu.26. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy ajautua."Ap. t. 28:127. Kun tuli neljästoista yö ajelehtiessamme Adrianmerellä, merimiehistä tuntui keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata.28. Luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi.29. He pelkäsivät meidän ajautuvan karille, laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja toivoivat päivän tulevan.30. Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat veneen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta laskea ankkureita.31. Silloin Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua."32. Silloin sotamiehet hakkasivat poikki veneen köydet ja antoivat sen pudota.33. Ennen päivän tuloa Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole ottaneet mitään ruokaa.34. Sen tähden kehotan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen pelastuaksenne, sillä yhdeltäkään teistä ei hiuskarvakaan katoa päästä."Luuk. 12:7; Luuk. 21:1835. Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja alkoi syödä.Matt. 15:36; 1. Tim. 4:436. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle, ja he ottivat ruokaa.37. Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä.38. Kun he olivat tulleet ravituiksi, he kevensivät laivaa heittämällä vehnän mereen.39. Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta. Siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan.40. Nostettuaan ankkurit he antoivat niiden painua. Samalla he päästivät peräsinten köydet, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.41. Mutta he joutuivat karille ja laiva törmäsi siihen. Keula tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta laivan perä hajosi aaltojen voimasta.2. Kor. 11:2542. Mutta sotilailla oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan karkaisi uimalla.43. Mutta sadanpäällikkö, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heitä ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin44. ja sitten muiden, kenen laudoilla, kenen laivankappaleilla. Näin tapahtui, ja kaikki pelastuivat maihin.