1. luku

Luomiskertomus

1. *Alussa Jumala* loi taivaan ja maan. Ps. 33:6; Ps. 90:2; Ps. 104:2; Ps. 136:5; Joh. 1:3; Kol. 1:16; Hepr. 11:3
Kirja sisältää Jumalan sanan maailman synnystä, ensimmäisestä maailmasta ennen vedenpaisumusta, Nooasta Aabrahamiin asti sekä Israelin kansan synnystä.
Jumala, hepreaksi Elohiim, on monikossa, mutta sitä koskeva verbi on yksikössä. Näin yksinkertaisella tavalla alkukieli ilmaisee Jumalan olemuksen ykseyden ja persoonien moneuden (Jumala Isä, Sana ja Henki).2. Mutta* maa oli autio ja tyhjä, pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Tässä maa, ihmiskunnan ja erityisesti Jumalan kansan tuleva koti, tulee kerronnan keskipisteeksi, siksi "mutta". Heprean konsekutiivinen vav ei ole varsinainen sana, vaan prefiksi, joka liittää samaan jaksoon kuuluvan kerronnan yhteen. Tämän liitännäispartikkelin tavallinen merkitys on 'ja'. KR-38 kääntääkin sen hyvin usein orjallisesti 'ja' sanalla, välistä myös 'sitten', 'silloin', 'mutta', 'niin' [asiain näin ollen] tai jättää kääntämättä. Suomeksi se voidaankin kääntää kerronnan jatkuvuutta kuvaamaan temporaalisesti, eksplikatiivisesti ja adversatiivisesti yhteydestä riippuen mm. mainituilla sanoilla, sekä myös esim. sanoilla 'vielä', 'myös', 'tai', 'taas' ym. Usein on parasta jättää se kääntämättä.3. Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus!"* ja valkeus tuli. 2. Kor. 4:6
Valkeus on aina laaja, valo taas voi olla enemmän pistemäinen.4. Jumala näki, että valkeus oli hyvä, ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. 5. Jumala nimitti valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Illasta ja aamusta oli tullut yksi* päivä. Heprea ei käytä tässä järjestyslukua, koska muita päiviä ei vielä ollut. Samalla se määrittelee päivän.6. Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus* vesien keskuuteen ja olkoon erotuksena vesien välillä." Jer. 10:12; Jer. 51:15
Taivaanvahvuus, hepreaksi rakia ('levitetty', syyriassa 'luja'). Suomessa ei ole vastaavaa käsitettä. Se tarkoittaa sekä ilmakehää, jossa linnut lentävät, että avaruutta eli tilaa, jossa taivaankappaleet ovat, siis maanpinnan yläpuolella olevaa tilaa, taivasta (1 Moos. 1:8). Taivaanvahvuuden yläpuolella on Herran kirkkauden ajaton ja paikaton taivaallinen valtaistuin, Hes. 1:26, 10:1.7. Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka ovat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka ovat taivaanvahvuudessa*, ja tapahtui niin. Jes. 40:22; Jes. 42:5; Jes. 44:24
Kohdan 1 Moos. 1:7:n johdosta Hirschberger Bibel, ja Gesenius, Handwörterbuch 11. painos 1890 s. 804: Kosteus, pilvet, sumu, sateet, lumi jne. Myös Baier-C.F.W. Walther, Compendium theol. positivae II,s. 84s.8. Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Illasta ja aamusta oli tullut toinen päivä. 9. Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin." Tapahtui niin. Ps. 33:710. Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Jumala näki, että se oli hyvä. 11. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on." Tapahtui niin: 12. maa tuotti vihanneskasveja, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Jumala näki, että se oli hyvä. 13. Illasta ja aamusta oli tullut kolmas päivä. 14. Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia. Jer. 31:3515. Olkoot ne valoina taivaanvahvuudessa paistamassa maan päälle." Tapahtui niin: 16. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet. 17. Jumala pani ne taivaanvahvuuteen paistamaan maan päälle 18. ja hallitsemaan päivää ja yötä sekä erottamaan valkeuden pimeästä. Jumala näki, että se oli hyvä. 19. Illasta ja aamusta oli tullut neljäs päivä. 20. Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lennelkööt linnut maan yllä taivaanvahvuudella." 21. Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Jumala näki, että se oli hyvä. 22. Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." 1. Moos. 8:1723. Illasta ja aamusta oli tullut viides päivä. 24. Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet, matelijat ja maaeläimet, kunkin lajinsa mukaan." Tapahtui niin. 25. Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Jumala näki, että se oli hyvä. 26. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat." Ps. 8:6; Hepr. 2:727. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 1. Moos. 9:6; Ef. 4:24; Kol. 3:1028. Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi. Hallitkaa myös meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet." 29. Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi. 1. Moos. 9:330. Kaikille metsäeläimille, kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikki vihreät ruohot ravinnoksi." Tapahtui niin. sir 39:16; sir 39:2131. Jumala katsoi kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää. Illasta ja aamusta oli tullut kuudes päivä.