Job

3. luku

Job kiroaa tuskissaan syntymäpäivänsä

1. Sen jälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä. 2. Job lausui ja sanoi: 3. "Kadotkoon päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.' Jer. 20:144. Se päivä muuttukoon pimeydeksi. Älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako. 5. Omistakoon sen pimeys ja kuoleman varjo, pilvi laskeutukoon sen päälle, ja päivän pimentymiset sitä pelästyttäkööt. 6. Sen yön ryöstäköön pimeys. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa älköönkä tulko kuukausien lukuun. 7. Katso, hedelmätön olkoon se yö. Älköön siinä riemuhuuto raikuko. 8. Kirotkoot sen päivän kiroajat, ne, jotka ovat valmiina herättämään leviatanin*. Suuri, pelottava vesipeto, jota ei varmuudella tunneta, ehkä krokotiili.9. Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, jota ei tule, älköön se päivänkoiton silmäripsiä nähkö, 10. koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni. 11. Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani? Job 10:1812. Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkä tähden rinnat imeäkseni? 13. Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä 14. kuningasten ja maan neuvonantajien kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen raunioita, 15. päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla; 16. tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet. 17. Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä, Jes. 57:2; Ilm. 14:1318. kaikki vangit ovat rauhassa eivätkä kuule käskijän ääntä. 19. Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, ja orja on vapaa herrastaan. 20. Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille, 21. jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta, Ilm. 9:622. jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan – 23. miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen? Job 19:824. Sillä huokailuni on tullut leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi. Ps. 42:4; Ps. 80:625. Sillä se, mitä kauhistuin, kohtasi minua, ja se, mitä pelkäsin, tapahtui minulle. 26. Ennen kuin tyynnyin, ja sain rauhan ja levon, tuli tuska jälleen."