Room.

9. luku

Epäuskoisen Israelin hylkäämisen perusteet

1. Sanon totuuden Kristuksessa, en valehtele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä – 2. Kor. 11:312. että minulla on suuri murhe ja jatkuva kipu sydämessäni. Room. 10:13. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta ja 2. Moos. 32:324. ovat israelilaisia. Heidän on lapseus, kirkkaus, liitot, lain antaminen, jumalanpalvelus ja lupaukset. 2. Moos. 4:22; 2. Moos. 19:5; 2. Moos. 24:16; 5. Moos. 7:6; 5. Moos. 14:1; Ps. 147:19; Jer. 31:9; Ap. t. 2:39; Ap. t. 3:255. Heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, aamen! 5. Moos. 10:15; Matt. 1:1; Luuk. 3:23; Joh. 1:1; Room. 1:25; Hepr. 1:8,96. Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole Israel, 4. Moos. 23:19; Room. 2:28,29; Room. 3:3; Gal. 6:16; 2. Tim. 2:13; Ilm. 2:97. eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista kutsutaan sinulle siemen." 1. Moos. 21:12; Joh. 8:39; Hepr. 11:188. Se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Gal. 3:29; Gal. 4:289. Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tähän aikaan, ja silloin Saaralla on poika." 1. Moos. 18:10; 1. Moos. 18:1410. Eikä ainoastaan näin ollut hänellä, vaan samoin Rebekallakin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista. 1. Moos. 25:2111. Ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennen kuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen edeltävä päätös pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden – 12. sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", 1. Moos. 25:2313. niin kuin on kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin." Ps. 47:5; Mal. 1:2,314. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Ei ikinä! 5. Moos. 32:4; 2. Aik. 19:7; Job 8:3; Job 34:10; Ps. 92:16; Room. 3:515. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan." 2. Moos. 33:1916. Se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen. Ef. 2:8,917. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että nimeäni julistettaisiin kaikessa maassa." 2. Moos. 9:1618. Hän on siis armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenet tahtoo. 2. Moos. 4:2119. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä syyttää? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoaan?" Job 23:13; Dan. 4:3220. Tosiaan, ihminen, mikä sinä olet väittelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi saviastia sano valajalleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Job 33:13; Jes. 45:9; Jes. 64:8; Jer. 18:621. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta saviseoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? 2. Tim. 2:2022. Mutta entä jos Jumala – vaikka tahtookin näyttää vihansa ja tehdä tiettäväksi voimansa – on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiita hävitettäviksi, Room. 2:4,523. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden tiettäväksi laupeuden astioille, jotka hän on valmistanut edeltä kirkkauteen? 24. Sellaisiksi hän on kutsunut meidätkin, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, Room. 3:2925. niin kuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Hoos. 2:23; 1. Piet. 2:1026. On tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." Hoos. 1:1027. Mutta Jesaja huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapsia olisi määrältään kuin meren hiekkaa, pelastuu heistä vain jäännös. 1. Moos. 22:17; Jes. 10:22,23; Room. 11:528. Sillä sanansa Herra on toteuttava maan päällä vanhurskaudessa lopullisesti ja äkkiä." 29. Kuten Jesaja on myös ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, ja olisimme Gomorran kaltaisia." 1. Moos. 19:24,25; Jes. 1:9; Jer. 50:4030. Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ottivat vastaan vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta, Room. 10:2031. mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei vanhurskauden lakia saavuttanut. Room. 10:2,3; Room. 11:7; Gal. 5:432. Minkä tähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikään kuin lain teoista, sillä he loukkaantuivat loukkauskiveen, 1. Kor. 1:2333. niin kuin on kirjoitettu: "Katso, panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, eikä kukaan, joka häneen uskoo, joudu häpeään." Ps. 118:22; Jes. 8:14; Jes. 28:16; Matt. 21:42; Luuk. 2:34; Ap. t. 10:43; Room. 10:11; 1. Piet. 2:6-8



Kirjaudu
Rekisteröidy