Paavalin ensimäinen kirje korinttolaisille
1. Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelten kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin soiva vaski ja helisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoiminen ja tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, että vuoria siirtäisin, mutta minulla ei olisi rakkautta, en ole mitään.
3. Ja vaikka jakelisin kaikki varani ravinnoksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en mitään hyötyisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, lempeä; rakkaus ei ole kateellinen; rakkaus ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei tule katkeraksi, ei ajattele pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää.
8. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoimiset katoavat ja kielet lakkaavat ja tieto katoaa.
9. Sillä tiedämme vajaasti ja profetoimme vajaasti.
10. Mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa vajaa.
11. Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, päättelin kuin lapsi; mutta kun tulin mieheksi, hylkäsin lapsenomaiset.
12. Sillä nyt näemme kuvastimen kautta arvoituksellisesti, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt tunnen vajaasti, mutta silloin tunnen täysin niin kuin minutkin on täysin tunnettu.
13. Niin pysyvät siis usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus.