Paavalin ensimäinen kirje tessalonikalaisille

1. Sillä tiedätte itse, veljet, tulomme tykönne, ettei se ollut turha, 2. vaan vaikka me ennen, niin kuin tiedätte, olimme kärsineet ja tulleet häväistyiksi Filipissä, rohkenimme kuitenkin Jumalassamme puhua teille Jumalan evankeliota suuressa kilpailussa. Ap. t. 16:22 3. Kehoituspuheemme ei näet ole peräisin eksytyksestä eikä epäpuhtaudesta eikä ole kavalasti puhuttua; {ss Paavali joutuu tässäkin puolustautumaan niitä vastaan, jotka panettelevat häntä. Emme tiedä, olivatko nämä vastustajat pakania, juutalaisia vai Korinton "valheveljien" tavoin (ks. alaviittaa 2 Kor. 10:1) itseään kristityiksi nimittäviä.} 4. vaan niin kuin Jumala on nähnyt hyväksi uskoa meille evankelion, niin puhumme, emme niin kuin miellyttäen ihmisiä, vaan Jumalaa, joka koettelee sydämemme. 5. Sillä emme koskaan ole liikkuneet imarteluin, niin kuin tiedätte, emmekä ahnein tekosyin - Jumala on todistaja - 6. emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, 7. vaikka Kristuksen apostoleina voimme esiintyä vaativasti, vaan olimme lempeät keskellänne. Niin kuin imettäjä vaalii lapsiaan, 8. niin me, teitä hellien, halusimme antaa teille ei ainoasti Jumalan evankeliota, vaan oman henkemmekin, sillä olitte käyneet meille rakkaiksi. 9. Muistatte näet, veljet, työmme ja vaivamme, sillä yötä ja päivää työskennellen, jottemme rasittaisi ketään teistä, julistimme teille Jumalan evankeliota. Ap. t. 18:3; Ap. t. 20:34; 2. Kor. 11:8{Vrt. Apt. 18:3, 20:34, 2 Kor. 11:8. Paavali, joka oli ammatiltaan teltantekijä, elätti yleensä itsensä työllään. Paavali oli saanut juutalaisen rabbiinikoulutuksen, ja rabbiinien perinteisiin kuului, että heillä kullakin oli oma ammattinsa, jolla ansaitsivat toimeentulonsa.} 10. Te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi ja oikeamielisesti ja nuhteettomasti esiinnyimme teitä kohtaan, jotka uskotte, 11. samoin kuin tiedätte, kuinka me niin kuin isä lapsiaan kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä 12. ja teroitimme teille, että vaeltaisitte Jumalan arvon mukaisesti, Hänen, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kunniaansa. 13. Sen vuoksi mekin lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että saatuanne meiltä saarnatun Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte. 14. Sillä teistä, veljet, on tullut niitten Kristuksessa Jeesuksessa olevain Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin hekin juutalaisilta, {Juudean seurakunnan vainoista puhutaan Apt. 8:1:ssa ja Gal. 1:23:ssa.} 15. jotka tappoivat Herran Jeesuksen ja profeetat ja vainosivat meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, ja ovat vihamielisiä kaikille ihmisille, 16. kun estävät meitä puhumasta pakanille, jotta he tulisivat autuaiksi. Näin aina täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin saavuttanut heidät täysin. Room. 2:4; 1. Moos. 15:16; Matt. 23:32{"Syntien mitta." Jumala on pitkämielinen syntisiä kohtaan, mutta ei loputtomasti. Ellei ihminen käänny, on mitta eräänä päivänä täysi. Ks. Room. 2:4s, 1 Moos. 15:16, Mt. 23:32. "Viha" = Jumalan viha, ks. alaviittoja Mt. 3:7, Room. 1:18.} 17. Mutta me, veljet, hetkeksi aikaa teistä erotettuina - kasvoilta, ei sydämeltä - olemme suuren halun vallassa vielä enemmän ahkeroineet nähdä kasvojanne. 18. Sen tähden olemme tahtoneet tulla tykönne, minä Paavali kerran ja kahdestikin, mutta saatana on meitä estänyt. 19. Sillä kuka on toivomme tai ilomme tai kerskauksemme kruunu? Ettekö tekin Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä Hänen tulemuksessaan? 20. Olette näet kunniamme ja ilomme.



Kirjaudu
Rekisteröidy