Paavalin ensimäinen kirje tessalonikalaisille
1. Sen tähden, kun emme enää kestäneet kauemmin, päätimme jäädä yksin Ateenaan
2. ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan työtoverin Kristuksen evankeliossa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan uskossanne,
3. jottei kukaan horjuisi näissä vaivoissa. Sillä itse tiedätte, että meidät on sellaisiin pantu.
4. Kun olimme tykönänne, sanoimmekin teille ennalta, että meidän on joutuminen vaivoihin, niin kuin on käynytkin ja tiedätte.
5. Sen vuoksi, kun en kestänyt kauemmin, lähetinkin saamaan tietoa uskostanne, ettei vain kiusaaja ole teitä kiusannut ja vaivannäkömme olisi mennyt hukkaan.
6. Mutta nyt, kun Timoteus tuli teiltä tykömme ja ilmoitti meille ilosanoman uskostanne ja rakkaudestanne ja siitä, että teillä on hyvä muisto meistä ja ikävöitte meitä nähdä niin kuin mekin teitä,
7. niin olemme sen vuoksi, veljet, uskonne kautta saaneet rohkaisua teistä kaikkeen hätäämme ja ahdistukseemme,
8. sillä nyt me elämme, jos seisotte lujina Herrassa.
9. Minkä kiitoksen voimmekaan antaa Jumalalle tähtenne kaikesta ilosta, jolla iloitsemme teistä Jumalamme edessä,
10. kun öin ja päivin mitä hartaimmin rukoilemme nähdäksemme kasvonne ja täyttääksemme sen, mitä uskostanne puuttuu?
11. Itse Jumalamme ja Isämme ja Herramme Jeesus ohjatkoon tiemme tykönne.
12. Herra tehköön teidät suuremmiksi ja ylenpalttisiksi rakkaudessa toisia kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin mekin olemme teitä kohtaan,
13. vahvistaakseen sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä Herramme Jeesuksen tullessa kaikkien pyhäinsä kanssa.