Paavalin ensimäinen kirje tessalonikalaisille
1. Sitten vielä, veljet, pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että niin kuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle mieliksi, niin kuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.
2. Tiedätte näet, mitkä käskyt olemme teille Herran Jeesuksen kautta antaneet.
3. Sillä tämä on Jumalan tahto, pyhityksenne, että kartatte haureutta,
4. että kukin teistä tietää ottaa astiansa pyhyydessä ja kunniassa,
5. ei himon kiihkossa, niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;
6. eikä riko veljeänsä vastaan tai tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niin kuin myös ennen olemme teille sanoneet ja vakuuttaneet.
7. Sillä Jumala ei ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.
8. Sen tähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.
9. Mutta veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa, sillä itse olette Jumalalta oppineet toisianne rakastamaan.
10. Näin teettekin kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Kehoitamme teitä, veljet, yhä enemmän siinä varttumaan ja pitämään kunniana,
11. että elätte hiljaisesti ja toimitatte omianne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet,
12. että vaeltaisitte säällisesti ulkopuolisia kohtaan ettekä mitään tarvitsisi avuksenne.
13. Mutta emme tahdo, veljet, teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka ovat nukkuneet, jottette murehtisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa.
14. Jos näet uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin Jumala Jeesuksen kautta tuo nukkuneet esiin Hänen kanssaan.
15. Sillä sen sanomme teille Herran sanana, että me, jotka elämme, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme totisesti ehdi ennen nukkuneita.
16. Sillä itse Herra astuu alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kajahtaessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ensin;
17. sitten meidät, jotka elämme, jotka olemme jäljellä, temmataan yhtenä heidän kanssaan pilviin Herraa vastaan ilmaan ja niin olemme aina Herran kanssa.
18. Kehoittakaa siis toisianne näillä sanoilla.