Paavalin toinen kirje korinttolaisille
1. Jospa kärsitte minulta hiukan tyhmyyttä. Kylläpä minua kärsittekin.
2. Kiivailen näet puolestanne Jumalan kiivaudella, sillä olen kihlannut teidät yhdelle miehelle asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
3. Mutta pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
4. Sillä jos joku tulee ja saarnaa toista Jeesusta, jota emme ole saarnanneet, tai saatte toisen Hengen, jota ette ole saaneet, tai toisen evankelion, jota ette ole vastaanottaneet, sen hyvin kärsitte.
5. Mutta en katso olevani missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonompi.
6. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmepa tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.
7. Vai olenko tehnyt syntiä alentaessani itseni, jotta te ylenisitte, kun olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliota?
8. Riistin muita seurakuntia ottaen palkkaa palvellakseni teitä. Ollessani luonanne ja kärsiessäni puutetta en rasittanut ketään,
9. sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet tullessaan Makedoniasta; kaikessa varoin olemasta teille rasituksena ja varon vastakin.
10. Kristuksen totuus on minussa, niin ettei tätä kerskausta minulta vaienneta Akaian paikkakunnissa.
11. Miksi? Ettäkö en rakasta teitä? Jumala tietää.
12. Mutta mitä teen, sen olen tekevä katkaistakseni aiheen niiltä, jotka aihetta havittelevat, jotta heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin sellaisiksi kuin mekin.
13. Sillä tuollaiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeyvät Kristuksen apostoleiksi.
14. Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valon enkeliksi.
15. Ei siis paljon, jos palvelijansakin tekeyvät vanhurskauden palvelijoiksi, nuo, joitten loppu on tekojensa mukainen.
16. Vielä sanon: älköön kukaan luulko, että olen mieletön; muussa tapauksessa ottakaa minut vastaan mieletönnäkin, jotta minäkin hiukan kerskaisin.
17. Mitä puhun tässä kerskauksen luottamuksessa, en puhu Herran mielen mukaan, vaan niin kuin mieletön.
18. Koska monet kerskaavat lihan mukaan, kerskaan minäkin.
19. Sillä ymmärtäväisinä te suvaitsette mielellänne mielettömiä.
20. Suvaitsette näet, että joku teitä orjuuttaa, että joku teitä syö, että joku kietoo teitä, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.
21. Puhun häpeäksi, koska näet olemme olleet ikään kuin olisimme heikot. Mutta missä joku on rohkea - puhun kuin mieletön - siinä minäkin olen rohkea.
22. Ovat heprealaisia, minä myös; ovat israelilaisia, minä myös; ovat Aaprahamin siementä, minä myös.
23. Ovat Kristuksen palvelijoita - puhun mieletönnä - minä enemmän kuin he: olen ollut vielä enemmän vaivassa, vielä enemmän vankilassa, ylenmäärin lyötynä, usein kuolemanvaarassa.
24. Juutalaisilta olen viisi kertaa saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25. kolmesti minua on lyöty raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen viettänyt meressä;
26. usein matkoilla, vaaroissa virtain vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa oman heimon puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä,
27. työssä ja vaivassa, paljossa valvomisessa, nälässä ja janossa, paljossa paastoamisessa, kylmässä ja alastonna.
28. Näitten lisäksi sitä paitsi päivittäistä tunkeilua luokseni, huolta kaikista seurakunnista.
29. Kuka on heikko enkä minä ole heikko? Kuka lankeaa eikä minua polta?
30. Jos täytyy kerskata, kerskaan heikkoudestani.
31. Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iäti, tietää, etten valhettele.
32. Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaakseen minut kiinni.
33. Niin minut laskettiin ikkunasta muurin läpi alas korissa ja pääsin käsistään.