Paavalin toinen kirje korinttolaisille
1. Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen sävyisyyden ja lempeyden kautta, minä, joka kasvotusten kanssanne olen nöyrä, mutta poissa olevana rohkea teitä kohtaan,
2. ja pyydän, ettei minun läsnä olevana tarvitse olla rohkea siinä luottamuksessa, jolla aion uskaltautua eräitä vastaan, jotka pitävät meitä ikään kuin lihan mukana vaeltavina.
3. Sillä vaikka lihassa vaellamme, emme käy sotaa lihan mukaan.
4. Sota-aseemme eivät näet ole lihalliset, vaan ovat voimalliset Jumalan avulla kukistamaan linnoituksia,
5. hajoittamaan maahan järkeilyt ja kaiken ylvästelyn, joka korottaa itsensä Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemaan jokaisen ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuteen,
6. myös valmiina rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kun kuuliaisuutenne on tullut täydelliseksi.
7. Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku luottaa itseensä, että on Kristuksen oma, päätelköön vielä itsestään, että samoin kuin hän on Kristuksen, niin mekin.
8. Sillä jos kerskaisinkin jonkin verran enemmän vallastamme, jonka Herra on antanut teidän rakentamistanne eikä kukistamistanne varten, en ole häpeään joutuva
9. - jottei näyttäisi siltä kuin peloittelisin teitä kirjeillä.
10. sillä "kirjeet ovat mahtavat ja ankarat", sanotaan, "mutta ruumiillinen läsnäolo heikko ja puhe mitätöntä."
11. Sellainen ajatelkoon, että millaisia olemme poissa olevina kirjeitten sanoissa, sellaisia myös läsnä olevina teoissa.
12. Sillä emme rohkene lukeutua emmekä rinnastaa itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittavat; mutta mitatessaan itseänsä keskenään ja verratessaan itseänsä toisiinsa he ovat ymmärtämättömiä.
13. Me taas emme kerskaa yli määrän, vaan sen vaikutusalan määrän mukaan, minkä määrän Jumala on antanut meille ulottuaksemme teihinkin asti.
14. Sillä emme kurota itseämme liikaa ikään kuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemme ehtineet teihinkin asti Kristuksen evankelion julistamisessa,
15. kerskaamatta yli määrän, muitten vaivannäöstä, ja pitäen toivon, että uskonne lisääntyessä vaikutusalamme mukaan kasvamme keskellänne ylenmäärin suuriksi
16. julistaaksemme evankeliota tuolla puolen teitä oleville, kerskaamatta siitä, mikä on valmista muitten vaikutusalalla.
17. Mutta joka kerskaa, kerskatkoon Herrassa.
18. Sillä ei se, joka itseään suosittaa, ole hyväksyttävä, vaan se, jota Herra suosittaa.