Paavalin toinen kirje korinttolaisille

1. Olen nimittäin mielessäni päättänyt, etten taas tulisi tykönne murhetta mukanani. 2. Sillä jos saatan teidät murheellisiksi, niin kuka saattaa minut iloiseksi, paitsi se, jonka olen saattanut murheelliseksi. 3. Juuri tämän kirjoitin, jotten tultuani saisi murhetta niistä, joista minun tuli iloita. Minulla on kaikkiin teihin luottamus, että iloni on kaikkien teidän ilonne. {Paavali viittaa joko ensimäiseen Korinttolaiskirjeeseen tai sitten sellaiseen kirjeeseen, joka ei ole meille säilynyt.} 4. Sillä suuressa sydämen tuskassa ja ahdistuksessa kirjoitin teille monin kyynelin, en, jotta tulisitte murheellisiksi, vaan jotta tuntisitte rakkauden, joka minulla on ylen runsas teitä kohtaan. 5. Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan - jotten olisi rasituksena - jossain määrin teille kaikille. {Emme tiedä, kehen Paavali viittaa, emme myöskään, mitä tämä henkilö on tehnyt.} 6. Kylliksi sellaiselle tämä useimpien antama rangaistus, 7. niin että teidän päinvastoin pikemmin tulee antaa anteeksi ja rohkaista, jottei sellainen menehtyisi vielä suurempaan murheeseen. 8. Sen tähden kehoitan teitä osoittamaan rakkautta häntä kohtaan. 9. Sillä sitä varten kirjoitinkin, jotta tulisin tuntemaan koetellun mielenne, oletteko kaikessa kuuliaiset. 10. Mutta kelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin. Sillä mitä olen anteeksi antanut - jos jotakin olen anteeksi antanut - se tähtenne Kristuksen kasvojen edessä, 11. jottei saatana pääsisi meistä voitolle, sillä aikeensa eivät ole meille tuntemattomat. {Saatanan tarkoituksena on tuhota seurakunta (Ef. 6:11ss).} 12. Kun olin tullut Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliota ja Minulle Herrassa avattiin ovi, {"Tullut Trooaaseen", ts. matkalla Efesosta Makedoniaan (vrt. 2 Kor. 1:16). "Ovi" tarkoittaa tässä niin kuin 1 Kor. 16:9:ssa kuvaannollisesti tilaisuutta tehtävän suorittamiseen.} 13. minulla ei ollut lepoa hengessäni, kun en tavannut Titusta, veljeäni, vaan sanottuani heille hyvästi läksin Makedoniaan. {Titus, pakanakristitty, oli Paavalin työtoveri, jolle yksi Paavalin kirjeistä on osoitettu.} 14. Mutta kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja kauttamme joka paikassa tuo ilmi tuntemisensa tuoksun. {"Voittosaatto." Kun roomalainen sotapäällikkö palasi voittoisalta sotaretkeltään, hän järjesti Roomaan komean paraatin. Sotapäällikkö itse ajoi loistavissa vaunuissa ja hänen edellään kuljetettiin sotavankeja ja voittosaalista. Paavali vertaa itseään vankiin, jota Kristuksen voittosaatossa kuljetetaan ympäri mailmaa. Paavali vertaa evankeliota tuoksuun, joka leviää kaikkialle mailmaan, niin että ihmiset tulevat sen tuntemaan.} 15. Sillä olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä autuaiksi tulevien että hukkuvien joukossa, 16. näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän haju elämäksi. Ja kuka on tähän kelvollinen? 17. Sillä emme ole sellaisia kuin monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa, vaan niin kuin puhtaasta mielestä, kuin Jumalasta Jumalan edessä Kristuksessa puhumme. 2. Kor. 11:4{Vrt. 2 Kor. 11:4ss. Paavali viittaa vääriin apostoleihin.}



Kirjaudu
Rekisteröidy