Paavalin toinen kirje korinttolaisille

1. Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille, 2. sillä tunnen alttiutenne, josta kehun teitä makedonialaisille: että Akaia on ollut valmiina viime vuodesta lähtien, ja intonne on yllyttänyt monia. 3. Lähetin kuitenkin veljet, jottei kerskaamisemme teistä tässä suhteessa kävisi tyhjäksi, vaan että olisitte valmiit, niin kuin olen sanonut, ja 4. jottemme, jos makedonialaisia tulisi kanssani ja tapaisivat teitä valmistumattomina, me - ettemme sanoisi te - joutuisi ehkä häpeään tässä [kerskaavassa] luottamuksessamme. 5. Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa veljiä edeltäpäin lähtemään tykönne ja ennalta toimittamaan valmiiksi ennen ilmoittamanne lahjan, jotta se on siten valmis runsaana eikä kitsaana. 6. Lisäksi tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka siunauksin kylvää, se myös siunauksin niittää. 7. Antakoon kukin niin kuin sydämessään on päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. 8. Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, jotta teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi ollaksenne ylenpalttiset kaikessa hyvässä työssä, 9. niin kuin on kirjoitettu: "Hän sirottelee, antaa köyhille; vanhurskautensa pysyy iäti." 10. Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leipää ruuaksi, antaa ja lisää siemenenne ja kasvattaa vanhurskautenne hedelmät, 11. jotta kaikessa rikastutte harjoittamaan kaikkinaista anteliaisuutta, joka kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. 12. Sillä tämän palveluksen toimittaminen ei ainoasti poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin runsaammaksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta, 13. kun tämän palveluksen antaman todistuksen tähden ylistävät Jumalaa tunnustuksenne alistumisesta Kristuksen evankelioon ja keskinäisen yhteyden osoittamasta alttiudesta heitä ja kaikkia kohtaan 14. ja rukoillessaan puolestanne ikävöivät teitä osaksenne tulleen Jumalan ylenpalttisen armon tähden. 15. Kiitos Jumalalle sanomattomasta lahjastaan.