Apostolien tekoja
1. "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa nyt puolustuspuhettani, jonka teille esitän."
2. Kuultuaan hänen puhuvan heille heprean kielellä vaikenivat vielä enemmän. Niin sanoo:
3. "Olen juutalainen mies, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa Gamalielin jalkain juuressa, tarkasti isäin lain mukaan opetettu, ja olin Jumalan puolesta kiivaileva, niin kuin te kaikki olette tänä päivänä.
4. Vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankiloihin sekä miehiä että naisia,
5. niin kuin myös ylipappi minusta todistaa ja kaikki vanhimmat. Saatuani heiltä myös kirjeitä veljille matkustin Damaskoon kuljettaakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.
6. Niin tapahtui, kun matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo ympärilläni.
7. Vaivuin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat Minua?'
8. Niin vastasin: 'Kuka olet, Herra?' Sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota vainoat.'
9. Seuralaiseni näkivät kyllä valon ja pelästyivät, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.
10. Sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä on tehtäväksesi määrätty.'
11. Koska sen valon kirkkauden tähden en nähnyt, tulin Damaskoon seuralaisteni taluttamana.
12. Niin muuan Ananias, lain mukaan hurskas mies, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää,
13. tuli luokseni, astui esiin ja sanoi minulle: 'Saul, veli, saa näkösi jälleen.' Ja sillä hetkellä katsoin ylös häneen.
14. Sanoi: 'Isäimme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan suunsa äänen,
15. sillä sinä olet oleva todistajansa kaikkien ihmisten edessä siinä, mitä olet nähnyt ja kuullut.
16. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi avuksi huutaen Herran nimeä.'
17. Jerusalemiin palattuani tapahtui, että pyhäkössä rukoillessani menin hurmoksiin
18. ja näin Hänet, ja sanoi minulle: 'Riennä ja mene pian pois Jerusalemista, sillä eivät ota vastaan todistustasi Minusta.'
19. Sanoin: 'Herra, tietävät itse, että panin vankilaan ja ruoskin jokaisessa kokoushuoneessa niitä, jotka uskoivat Sinuun.
20. Ja kun Tapanin, todistajasi veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä, hyväksyin surmaamisensa ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita.'
21. Sanoi minulle: 'Mene, sillä Minä lähetän sinut kauas pakanain luo.'"
22. Kuuntelivat häntä tähän sanaan asti. Korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hänen sovi elää."
23. Kun huusivat ja heittelivät vaatteita ja viskoivat tomua ilmaan,
24. käski komentaja kuljettaa hänet kasarmiin ja määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi, jotta saisi tietää, mistä syystä hänelle niin huusivat.
25. Mutta kun olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, sanoi Paavali siinä seisovalle sadanpäämiehelle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?"
26. Kuultuaan sadanpäämies meni ilmoittamaan komentajalle ja sanoi: "Katso, mitä aiot tehdä, sillä tämä mies on roomalainen."
27. Tultuaan komentaja sanoi hänelle: "Sano minulle, oletko roomalainen." Vastasi: "Olen."
28. Niin komentaja sanoi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut tämän kansalaisoikeuden." Paavali sanoi: "Mutta minä olin syntyessäni roomalainen."
29. Silloin ne, joitten piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen luotansa. Myös komentaja pelästyi saatuaan tietää, että on roomalainen ja koska oli sitonut hänet.
30. Seuraavana päivänä päästi hänet siteistä ja tahtoessaan varmasti tietää, mistä juutalaiset häntä syyttivät, käski ylipappien ja koko heidän neuvostonsa kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti heidän eteensä.