Apostolien tekoja
1. Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun.
2. Astuttuamme adramittiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia pitkin Aasian paikkakuntia, läksimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkos, makedonialainen Tessalonikasta.
3. Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystävien luo hoitoa saamaan.
4. Laskettuamme sieltä merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset.
5. Purjehdittuamme Kilikian ja Pamfylian meren yli tulimme Lykian Myrraan.
6. Tavattuaan siellä aleksandrialaisen laivan, joka oli purjehtimassa Italiaan, sadanpäämies antoi meidän nousta siihen.
7. Purjehdittuamme hitaasti monta päivää ja päästyämme, tuulen meitä estäessä, vaivoin Knidon luo purjehdimme Salmonen oli Kreetan suojaan.
8. Kuljettuamme vaivoin sen vieritse saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit satamat ja jonka lähellä oli Lasaian kaupunki.
9. Kun paljo aikaa oli kulunut ja purjehtiminen oli jo vaarallista, sillä paaston aikakin oli jo ohi, varoitti Paavali sanoen heille:
10. "Miehet, näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja turmiolliseksi ei ainoasti lastille ja laivalle, vaan myös hengellemme."
11. Mutta sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja kapteenia kuin Paavalin sanoja.
12. Koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli lähteminen myös sieltä, jotta ehkä voisivat päästä talvehtimaan Foiniksiin, Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen.
13. Kun etelätuuli alkoi lievästi puhaltaa, luulivat pääsevänsä tarkoituksensa perille, nostivat ankkurin ja kulkivat liki Kreetaa.
14. Mutta ennen pitkää syöksyi sen päälle raju tuuli, niin sanottu kaakkoismyrsky.
15. Kun laiva tempautui mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa joutuen tuuliajolle.
16. Päästyämme erään pienen, Klauda nimisen saaren suojaan saimme töin tuskin venheen korjuuseen.
17. Otettuaan sen ylös ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat köysiä laivan laitoihin. Peläten ajautuvansa Syrttiin laskivat alas purjeet ja niin ajelehtivat.
18. Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät seuraavana päivänä lastia mereen.
19. Kolmantena päivänä viskasimme omin käsin laivan kaluston.
20. Kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi viimein kaikki pelastumisen toivo.
21. Kun oli kauan oltu syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Olisi pitänyt, oi miehet, totella minua eikä lähteä Kreetasta ja niin välttää tämä vaiva ja turmio.
22. Mutta nyt kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoasti laiva.
23. Sillä tänä yönä seisoi tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma olen ja jota palvelen,
24. ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen pitää sinun astuman, ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka kanssasi purjehtivat.'
25. Olkaa siis rohkealla mielellä, miehet; sillä uskon Jumalaan, että niin tapahtuu kuin minulle on puhuttu.
26. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy ajautua."
27. Kun tuli neljästoista yö ajelehtiessamme Adrianmerellä, niin merimiehet keskiyön aikaan arvelivat lähestyvänsä jotakin maata.
28. Kun luotasivat, totesivat syvyyttä kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan luotasivat taas ja totesivat viisitoista syltä.
29. Peläten ajautuvansa karille laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja toivoivat päivän koittavan.
30. Mutta kun merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat venheen vesille tekosyynä, että muka aikoivat keulasta laskea ankkureja,
31. niin Paavali sanoi sadanpäämiehelle ja sotamiehille: "Elleivät nuo pysy laivassa, ette voi pelastua."
32. Silloin sotamiehet hakkasivat poikki venheen nuorat ja päästivät sen menemään.
33. Vähän ennen päivän koittoa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää syömättä vartoneet ettekä ole mitään ottaneet.
34. Sen vuoksi kehoitan teitä ottamaan ruokaa, sillä se on teille pelastukseksi. Ei keltään teistä ole hiuskarvaakaan päästä putoava."
35. Tämän sanottuaan otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään.
36. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa.
37. Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä.
38. Syötyään ruokaa kyllin kevensivät laivaa heittämällä viljan mereen.
39. Päivän tultua eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jonka rannalle päättivät laskea laivan, jos kykenisivät.
40. Hakkasivat ankkurit poikki ja jättivät mereen, päästivät samalla peräsinten nuorat, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.
41. Mutta joutuivat kahden meren väliselle matalalle paikalle ja antoivat aluksen törmätä siihen. Keulapuoli tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta peräpuoli hajosi [aaltojen] voimasta.
42. Niin sotamiehillä oli aikomus tappaa vangit, jottei kukaan pääsisi uimalla karkuun.
43. Mutta sadanpäämies, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta ja käski uimataitoiset ensin heittäytymään mereen ja menemään maihin
44. ja muut, mitkä lautojen varassa, mitkä laivankappaleilla. Niin tapahtui, että kaikki pelastuivat maalle.