Kirje heprealaisille
1. Pelätkäämme siis, koska lupaus päästä Hänen lepoonsa on jäljellä, jottei kukaan teistä näyttäisi jääneen taipaleelle.
2. Sillä evankelio on julistettu meille niin kuin heillekin, mutta saarnan sana ei hyödyttänyt heitä, koska ei uskossa sulanut kuulijoihin.
3. Me näet, jotka uskoimme, pääsemme lepoon niin kuin Hän on sanonut: "Niin vannoin vihassani: 'Eivät pääse lepooni'", vaikka teot olivat olemassa mailman perustamisesta asti.
4. Sillä jossakin Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumalan lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa"
5. ja taas tässä: "Eivät pääse lepooni."
6. Koska siis yhä on niin, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille evankelio aikaisemmin julistettiin, eivät päässeet tottelemattomuuden tähden,
7. niin Hän taas määrää erään päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niin kuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos kuulette Hänen äänensä, älkää kovettako sydämiänne."
8. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, Hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä.
9. Niin on Jumalan kansalle sapatin lepo vielä olemassa.
10. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin niin kuin Jumala omistaan.
11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, jottei kukaan lankeaisi samassa tottelemattomuuden esimerkissä.
12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aikomusten tuomitsija,
13. eikä mikään luotu ole Hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
14. Kun meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15. Sillä meillä ei ole sellaista ylipappia, joka ei voi sääliä heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattuna samalla lailla kuin me, kuitenkin ilman syntiä.
16. Käykäämme sen tähden rohkeasti armon istuimen luo, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme ajankohtaiseksi avuksi armon.