Evankelio Johannekselta

1. Muuan mies, Lasarus Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. {Betania (Öljyvuoren Betania), ks. alaviittaa Mt. 21:17.} 2. Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja pyyhki hiuksillaan Hänen jalkansa, ja sairas Lasarus oli veljensä. 3. Niin sisaret lähettivät Hänen tykönsä sanoen: "Herra, katso, se jota rakastat, sairastaa." 4. Kuultuaan Jeesus sanoi: "Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, jotta Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." 5. Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. 6. Kuultuaan hänen siis sairastavan viipyi kaksi päivää siinä paikassa, missä oli. Joh. 10:40 7. Niitten kuluttua sanoo sitten opetuslapsille: "Menkäämme jälleen Juudeaan." 8. Opetuslapset sanovat Hänelle: "Opettaja, juutalaiset yrittivät juuri kivittää Sinut, ja taas menet sinne!" 9. Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista tuntia? Jos joku vaeltaa päivällä, ei loukkaa itseänsä, sillä näkee tämän mailman valon. 10. Mutta jos joku vaeltaa yöllä, loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa." 11. Tämän puhui ja sanoo sitten heille: "Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta Minä menen herättämään hänet." 12. Niin opetuslapsensa sanoivat: "Herra, jos on vaipunut uneen, niin paranee." 13. Mutta Jeesus oli puhunut hänen kuolemastaan, he taas luulivat Hänen puhuvan unen levosta. 14. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut, 15. ja iloitsen tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta uskoisitte. Mutta menkäämme tykönsä." 16. Silloin Tuomas, jota kutsuttiin Kaksoseksi, sanoi muille opetuslapsille: "Menkäämme mekin kuollaksemme kanssansa." 17. Niin Jeesus tuli ja havaitsi hänen jo neljä päivää olleen haudassa. 18. Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä. {Viisitoista vakomittaa oli noin kolme kilometriä.} 19. Useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan heitä veljen vuoksi. 20. Kuullessaan, että Jeesus oli tulossa, Martta meni Häntä vastaan, mutta Maria istui kotona. 21. Niin Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. 22. Mutta tiedän nytkin, että Jumala antaa Sinulle kaiken, mitä Jumalalta anot." 23. Jeesus sanoo hänelle: "Veljesi nousee kuolleista." 24. Martta sanoo Hänelle: "Tiedän hänen nousevan nousemuksessa viimeisenä päivänä." 25. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen nousemus ja elämä. Joka uskoo Minuun, elää, vaikka olisi kuollut. 26. Ei yksikään, joka elää ja uskoo Minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" 27. Sanoo Hänelle: "Kyllä, Herra. Olen uskonut, että Sinä olet Kristus, Jumalan Poika, mailmaan tuleva." 28. Tämän sanottuaan meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." 29. Kuultuaan tämä nousee nopeasti ja menee Hänen tykönsä. 30. Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli siinä paikassa, missä Martta Hänet kohtasi. 31. Nyt ne juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa ja lohduttivat häntä, näkivät hänen nopeasti nousevan ja menevän ulos. Seurasivat häntä luullen, että menee haudalle itkemään siellä. 32. Saavuttuaan siis sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään Hänet Maria heittäysi Hänen jalkojensa juureen sanoen Hänelle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut." 33. Nähdessään hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleitten juutalaisten itkevän Jeesus järkyttyi hengessä ja vapisi liikutuksesta 34. ja sanoi: "Mihin panitte hänet?" Sanovat Hänelle: "Herra, tule ja katso." 35. Jeesus itki. 36. Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakasti häntä." 37. Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö Hän, joka avasi sokean silmät, voinut tehdä niin, ettei tämä olisi kuollut?" 38. Niin Jeesus järkyttyy jälleen itsessänsä ja menee haudalle. Se oli luola ja sen suulla oli kivi. {Hautakivi, ks. alaviittaa Mk. 15:46.} 39. Jeesus sanoo: "Ottakaa kivi pois." Martta, kuolleen sisar sanoo Hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä on neljättä päivää ruumiina." 40. Jeesus sanoo hänelle: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, näkisit Jumalan kirkkauden?" 41. Niin ottivat pois kiven siitä, mihin kuollut oli pantu. Jeesus nosti silmänsä ja sanoi: "Isä, kiitän Sinua, että olet Minua kuullut. 42. Tiesin, että Minua aina kuulet, mutta kansan takia, joka seisoo ympärillä, sanoin tämän, jotta uskoisivat Sinun lähettäneen Minut." 43. Sen sanottuaan huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" 44. Kuolleena ollut tuli ulos, jalkansa ja kätensä siteihin käärittyinä, ja kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoo heille: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa mennä." 45. Niin monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja näkivät, mitä Jeesus teki, uskoivat Häneen. 46. Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt. 47. Silloin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä teemme? Sillä tämä mies tekee paljon tunnustekoja. 48. Jos annamme Hänen näin olla, kaikki uskovat Häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan." {Papisto pelkäsi, että kansa uskoi Jeesuksen Messiaaksi ja nousisi kapinaan roomalaisia vastaan. Tällöin roomalaiset tulisivat kukistamaan kapinan ja riistäisivät juutalaisilta sen vähäisen itsemääräämisoikeuden, mikä heillä vielä oli.} 49. Mutta yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappi, sanoi heille: "Ette tiedä mitään {Ylipapit, ks. alaviittaa Mt. 2:4. Kaifas, ks. alaviittaa Lk. 3:2.} 50. ettekä ajattele, että meille on hyväksi, että yksi ihminen kuolisi kansan puolesta eikä koko kansakunta hukkuisi." 51. Mutta tätä ei sanonut itsestään, vaan kun oli sinä vuonna ylipappi, ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansakunnan puolesta {Kaifas tarkoitti, että Jeesus on tuomittava, jotta kansa säästyisi poliittiselta tuholta, mutta hänen tahtomattaan sanoilla oli korkeampi, profeetallinen merkitys: Jeesuksen kuolema oli välttämätön syntisten pelastuksen tähden.} 52. eikä ainoasti kansakunnan puolesta, vaan myös kootakseen hajoitetut Jumalan lapset yhteen. 53. Siitä päivästä lähtien tekivät siis yhteisen päätöksen tappaa Hänet. 54. Jeesus ei sen tähden enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan meni sieltä erämaan lähellä olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin, ja oleskeli siellä opetuslapsineen. {Efraim sijaitsi Jerusalemista pohjoiseen, Samariaan ja Galileaan vievän tien varressa, sen itäpuolella, noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Jerusalemista.} 55. Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät ennen pääsiäistä maalta ylös Jerusalemiin puhdistamaan itsensä. {Johannes korostaa Jeesuksen kuoleman ja pääsiäisen yhteyttä, Jh. 13:1, 18:28, 19:14, 42. Puhdistamiseen kuului pesuja, uhreja ym. ja sen täytyi tapahtua viimeistään viikkoa ennen juhlaa. Sen tarkoituksena oli ihmisen uskonnollinen (rituaalinen, seremoniallinen) puhdistuminen, jotta hän voisi ottaa osaa juhlaan. Vrt. alaviittaa Mk. 7:2.} 56. Niin etsivät Jeesusta ja puhuivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö Hän tullekaan juhlille?" 57. Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyn, että jos joku tietäisi, missä Hän on, antaisi ilmi, jotta ottaisivat Hänet kiinni.