Evankelio Luukaalta

1. Tultuaan Jerikoon Hän kulki sen läpi. {Jerikon kaupunki sijaitsi lähellä Jordanin kahlaamoa, Jerusalemista itään vievän tärkeän tien varressa. Sen tähden siellä oli myös tulliasema. Jerikon ympäristö oli hedelmällistä tasankoa.} 2. Katso, mies nimeltä Sakkeus oli veronkantajien päämies ja rikas. {Sakkeus (hepr. Zakkai) merkitsee "hurskas, puhdas, viaton".} 3. Koetti katsoa Jeesusta, kuka Hän on, mutta ei voinut kansalta, koska oli vähäinen kooltaan. 4. Juosten edellä nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Hänet, sillä Hän oli kulkemassa siitä ohi. 5. Tultuaan sille paikalle Jeesus silmätessään ylös näki hänet ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule kiiruusti alas, sillä tänään Minun pitää oleman huoneessasi." 6. Hän tuli kiiruusti alas ja otti hänet iloiten vastaan. 7. Nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luo Hän meni majailemaan." 8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani annan köyhille, ja jos keltä olen jotakin petoksella ottanut, annan nelinkertaisesti takaisin." 2. Moos. 22:1; 2. Sam. 12:6{Varkaan oli korvattava varastamansa tavara nelinkertaisesti Mooseksen lain mukaan. 2 Moos. 22:1, 2 Sam. 12:6.} 9. Jeesus sanoi hänelle: "Tänään on autuus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aaprahamin poika. {"Hänkin on Aaprahamin poika." Näin oli hänen halveksitusta virastaan huolimatta, sillä yhteiskunnallinen asema ei ole pelastuksen esteenä, vrt. Lk. 3:12-14. Ks. myös Lk. 13:16.} 10. Sillä Ihmisen Poika tuli hukkunutta etsimään ja vapahtamaan." 11. Heidän tätä kuunnellessaan Hän puhui vielä vertauksen, koska oli lähellä Jerusalemia ja luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä. 12. Sanoi näin: "Muuan jalosukuinen mies matkusti kaukaiseen maahan hankkiakseen itsellensä kuninkuuden ja palatakseen. {ss Taustana on mahdollisesti Herodes Arkelaun matka Roomaan vuonna 4 eKr. Arkelaus, Herodes Suuren poika, halusi saada vahvistuksen kuninkuudelleen, sillä hänen isänsä oli testamentissaan määrännyt hänet Palestinan kuninkaaksi. Juutalaiset eivät halunneet häntä kuninkaakseen. He lähettivät lähetystön keisarin tykö ja anoivat, että heidän maastaan tehtäisiin Rooman maakunta. Ks. alaviittoja Mt. 2:1, 22. Kuningas oli itämailla ehdoton yksinvaltias, jota kaikkien alamaisten oli toteltava.} 13. Kutsuttuaan kymmenen palvelijaansa antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa, kunnes tulen.' {Tässä mainittu leiviskä oli ns. mnaa, joka oli sata drakmaa. Drakma oli noin kaksi denaria. Ks. alaviittaa Lk. 15:8,9.} 14. Mutta kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähetystön hänen jälkeensä sanoen: 'Emme tahdo tämän hallitsevan meitä' 15. Saatuaan kuninkuuden ja palattuaan käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille oli antanut rahat, tietääkseen, mitä kukin oli asioimisella ansainnut. 16. Ensimäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.' 17. Sanoi hänelle: 'Oikein, hyvä palvelija. Koska olet ollut uskollinen vähimmässä, hallitse kymmentä kaupunkia.' 18. Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.' 19. Niin sanoi tälle: 'Sinäkin, hallitse viittä kaupunkia' 20. Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. {"Liinanen." Voidaan kääntää myös "hikiliina, pieni liina". Työtä tehtäessä siihen pyyhittiin kasvot ja kädet. Palvelija oli laiska eikä siis tarvinnut liinaansa hien pyyhkimiseen.} 21. Sillä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies, otat, mitä et talteen pannut, ja leikkaat, mitä et kylvänyt.' 22. Sanoi hänelle: 'Oman suusi mukaan sinut tuomitsen, paha palvelija. Tiesit, että olen ankara mies ja otan, mitä en talteen pannut, ja leikkaan, mitä en kylvänyt. 23. Miksi et antanut rahaani pankkiin, ja olisin tultuani saanut periä sen korkoineen?' 24. Sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.' 25. Sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on kymmenen leiviskää.' 26. Sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 27. Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minun hallitsevan heitä, tuokaa tänne ja teloittakaa heidät edessäni!'" 28. Tämän sanottuaan Hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin. 29. Tullessaan lähelle Beetfagea ja Betaniaa sille vuorelle, jota kutsutaan Öljyvuoreksi, Hän lähetti kaksi opetuslastaan {Beetfage, Betania, Öljyvuori, ks. alaviittoja Mt. 21:1, 17.} 30. sanoen: "Menkää vastapäätä olevaan kylään, niin sinne tullessanne löydätte sidottuna varsan, jonka selässä yksikään ihminen ei ole vielä istunut. Päästettyänne tuokaa se. 31. Jos joku kysyy teiltä: 'Miksi päästätte?' sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä.'" 32. Lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan kuin Hän oli heille sanonut. 33. Heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi päästätte varsan?" 34. Sanoivat: "Herra tarvitsee sitä." 35. Niin veivät sen Jeesuksen luo ja heitettyään vaatteensa varsan selkään nostivat Jeesuksen ratsaille. 36. Hänen kulkiessaan levittivät vaatteensa tielle. 37. Hänen juuri lähestyessään Öljyvuoren rinnettä alkoi koko opetuslasten joukko iloiten kiittää Jumalaa suurella äänellä kaikista voimateoista, joita olivat nähneet, 38. sanoen: "Siunattu Hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa." 39. Muutamat fariseukset kansajoukosta sanoivat Hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi." 40. Vastasi ja lausui heille: "Sanon teille: jos nämä vaikenisivat, kivet huutaisivat." 41. Tullessaan lähemmäksi ja nähdessään kaupungin itki sitä sanoen: 42. "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on salattuna silmiltäsi. {Rauha, messiaanisen ajan rauha, joka oli luvattu profetioissa (Jes. 9:5,6). Rauha oli pelastuksen toinen nimi, Apt. 10:36.} 43. Sillä sinulle tulevat päivät, jolloin vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta 44. ja iskevät maahan sinut ja sinussa olevat lapsesi eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle sen tähden, ettet tuntenut etsikkoaikaasi." {Etsikkoaika, aika, jolloin Jumala erityisesti kutsuu ihmistä tai kansaa.} 45. Mentyään pyhäkköön alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä myivät ja ostivat, 46. sanoen heille: "On kirjoitettu: 'Huoneeni on rukoushuone', mutta olette tehneet siitä ryövärien luolan." 47. Opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimäiset etsivät tilaisuutta surmatakseen Hänet. 48. Kuitenkaan eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui Hänessä kuunnellen Häntä.



Kirjaudu
Rekisteröidy