Evankelio Markukselta
1. Niinä päivinä, kun paljo kansaa oli koolla eikä heillä ollut, mitä söisivät, Hän kutsuttuaan opetuslapsensa tykönsä sanoo heille:
2. "Minun käy sääli kansaa, sillä viipyvät jo kolme päivää tykönäni eikä heillä ole, mitä söisivät.
3. Jos lasken heidät paastoavina kotiinsa, nääntyvät matkalla, sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa."
4. Opetuslapsensa vastasivat Hänelle: "Mistä kukaan voi näitä täällä erämaassa ruokkia leivillä?"
5. Kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" Sanovat: "Seitsemän."
6. Niin käskee kansan asettua maahan, ja otettuaan ne seitsemän leipää kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, jotta panisivat esille, ja panivat kansan eteen.
7. Heillä oli myös joitakin kalasia, ja siunattuaan käski panna nekin esille.
8. Söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten keräsivät palasten jäännökset, seitsemän vasullista.
9. Mutta syöjiä oli noin neljä tuhatta. Ja laski heidät luotansa.
10. Astuttuaan heti venheeseen opetuslapsineen meni Dalmanutan tienoille.
11. Niin fariseukset tulivat ja alkoivat väitellä Hänen kanssaan vaatien Häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten Häntä.
12. Huoaten hengessään sanoo: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä."
13. Jätti heidät, astui taas venheeseen ja meni toiselle puolelle.
14. Mutta olivat unohtaneet ottaa leipiä eikä heillä ollut venheessä mukana kuin yksi leipä.
15. Niin käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeen hapatusta."
16. Tuumivat keskenään sanoen: "Meillä ei ole leipiä."
17. Huomattuaan tämän Jeesus sanoo heille: "Miksi tuumitte, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko sydämenne turtunut?
18. Teillä on silmät, ettekö näe? Ja teillä on korvat, ettekö kuule? Ja ettekö muista?
19. Kun mursin ne viisi leipää niille viidelle tuhannelle, kuinka monta vakallista palasia keräsitte?" Sanovat Hänelle: "Kaksitoista."
20. "Ja kun ne seitsemän niille neljälle tuhannelle, kuinka monta vasullista palasia keräsitte?" Sanovat: "Seitsemän."
21. Niin sanoi heille: "Ettekö vielä käsitä?"
22. Tulee Beetsaidaan. Tuovat tykönsä sokean ja pyytävät Häntä koskettamaan häneen.
23. Tarttuen sokeaa käteen talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö mitään?"
24. Katsoen ylös sanoo: "Näen ihmisiä, sillä näen niin kuin puitten kävelevän."
25. Sitten Jeesus pani jälleen kätensä hänen silmilleen ja kehoitti häntä katsomaan ylös. Niin hän parani ja näki selvästi kaikki.
26. Ja Jeesus lähetti hänet kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään."
27. Jeesus ja opetuslapsensa lähtivät Filippuksen Kesarean kyliin. Tiellä kysyi opetuslapsiltaan sanoen heille: "Kenen ihmiset sanovat Minun olevan?"
28. Niin vastasivat: "Johannes Kastajan, toiset Elian ja toiset jonkun profeetoista."
29. Kysyi heiltä: "Entä kenen te sanotte Minun olevan?" Pietari vastaa ja sanoo: "Sinä olet Kristus."
30. Niin varoitti heitä puhumasta kellekään Hänestä.
31. Alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljo ja joutua vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineitten hylkäämäksi ja tulla tapetuksi ja kolmen päivän kuluttua nousta kuolleista.
32. Puhui tämän sanan avoimesti. Silloin Pietari otti Hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan Häntä.
33. Mutta kääntyi ja katsoen opetuslapsiinsa nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois, saatana, sillä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan mikä on ihmisten."
34. Kutsuttuaan luoksensa kansan ja opetuslapsensa sanoi heille: "Jos joku tahtoo perässäni kulkea, kieltäköön itsensä ja kantakoon ristinsä ja seuratkoon Minua.
35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, menettää sen. Mutta joka menettää elämänsä Minun tähteni ja evankelion tähden, pelastaa sen.
36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi koko mailman ja saisi vahingon sielullensa?
37. Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?
38. Sillä joka häpeää Minua ja sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää tullessaan Isänsä kirkkaudessa pyhäin enkelten kanssa."