Paavalin kirje filippiläisille

1. Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, 2. niin tehkää iloni täydelliseksi siten, että ajattelette samaa, omistaen saman rakkauden, yksimielisinä, samaa ajattelevina, 3. tekemättä mitään puoluemielestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan nöyryydessä pitäen muita itseänne parempina, 4. ei katsoen kukin omaanne, vaan toistenkin parasta. 5. Olkoon teillä näet se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksellakin, 6. joka Jumalan muotoisena ollessaan ei katsonut saaliikseen olla Jumalan vertainen, {"Jumalan muotoisena ollessaan", ts. silloin kun Hän oli Jumalan tykönä ennen ihmiseksi tuloaan. Ks. alaviittaa 2 Kor. 8:9. "Ei katsonut saaliikseen olla..." = ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla...} 7. vaan tyhjensi itsensä, otti orjan hahmon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; 8. nöyryytti itsensä, ollen kuuliainen kuolemaan asti, nimittäin ristin kuolemaan. 9. Sen tähden onkin Jumala Hänet korkealle korottanut ja antanut Hänelle nimen, joka on kaikkia nimiä korkeampi, {Jumala herätti Kristuksen kuolleista ja siten korotti Hänet.} 10. jotta kaikki polvet notkistuisivat Jeesuksen nimeen, sekä taivaallisten että maallisten ja maan alaisten olentojen 11. ja jokainen kieli tunnustaisi Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. 12. Siis, rakkaani, niin kuin aina olette olleet kuuliaiset, ahkeroikaa - ei ainoasti niin kuin läsnä ollessani, vaan paljoa enemmän nyt poissa ollessani - pelolla ja vavistuksella oman autuutenne hyväksi; 13. sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä halajamisen että tekemisen, jotta tahtonsa toteutuisi. 14. Tehkää kaikki ilman nurinaa ja epäröintiä, 15. jotta olisitte moitteettomat ja puhtaat, tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joitten joukossa loistatte valoina maailmassa, 16. pysyessänne elämän sanassa, minulle kerskauksena Kristuksen päivänä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt. 17. Mutta jos minut uhrataankin uskonne uhriksi ja palveluksi, niin iloitsen, ja iloitsen teidän kaikkien kanssa; 18. samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa kanssani. 19. Mutta Herrassa Jeesuksessa toivon pian voivani lähettää Timoteuksen tykönne, jotta minäkin olisin hyvillä mielin saatuani tietää tilanne. 20. Minulla ei näet ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi asioistanne, 21. sillä kaikki etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä on Kristuksen Jeesuksen. 22. Mutta hänen koetellun mielensä tunnette, että niin kuin lapsi isää hän on kanssani palvellut evankeliota. 23. Hänet siis toivon lähettäväni heti nähtyäni asiaini kehityksen. 24. Mutta luotan Herrassa siihen, että itsekin pian tulen. 25. Olen kuitenkin pitänyt välttämätönnä lähettää tykönne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafroditoksen, mutta teidän lähettinne ja auttajan tarpeessani. Fil. 4:18{Epafroditos, filippiläinen kristitty, Paavalin apulainen, jonka Filipin seurakunta lähetti Paavalin luo viemään hänelle avustusta (vrt. 4:18). Perillä Epafroditos sairastui pahasti, mutta parani Paavalin suureksi iloksi. Palatessaan hän toi filippiläisille Paavalin kirjeen.} 26. Sillä hän ikävöitsi teitä kaikkia ja oli levoton, koska kuulitte, että sairasti. 27. Olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoasti häntä, vaan myös minua, jotten saisi murhetta murheen lisäksi. 28. Lähetin hänet sen tähden sitä innokkaammin, jotta hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja itse olisin murheettomampi. 29. Ottakaa hänet siis vastaan Herrassa kaikella ilolla ja pitäkää sellaisia kunniassa. 30. Sillä Kristuksen työn tähden hän joutui kuoleman partaalle, kun antautui kuoleman vaaraan täyttääkseen sen, mitä palvelustanne minua kohtaan puuttui.



Kirjaudu
Rekisteröidy