1. Ettekö tiedä, veljet, - puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää?2. Sillä naitu vaimo on lailla sidottu elossa olevaan mieheensä: mutta jos mies kuolee, hän on irti miehen laista.3. Niinpä hän siis saa avionrikkojan nimen, jos miehen eläessä menee toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, hän on vapaa laista, niin ettei toiselle miehelle menneenä ole avionrikkoja.4. Niin on teidätkin, veljeni, kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, kuuluaksenne toiselle, joka on kuolleista herätetty, jotta kantaisimme hedelmää Jumalalle.5. Sillä kun olimme lihassa, niin syntien himot, jotka tulevat lain kautta, vaikuttivat jäsenissämme, niin että kannoimme hedelmää kuolemalle. {"Liha" tarkoittaa tässä ja usein muuallakin UT:ssa syntistä luontoa, joka jokaisessa ihmisessä on Aatamin lankeemuksen seurauksena. Se hallitsee kääntymätöntä ihmistä, on Jumalan vihollinen ja ihmisen syntisten himojen asuinsija. Kääntyneissäkin se vielä on olemassa, mutta ei enää hallitse, sillä se on ristiinnaulittu. Sen tilalle hallitsijaksi on tullut Herran Henki, ja kääntynyt ihminen on jatkuvassa taistelussa lihaa vastaan.}6. Mutta nyt olemme irti laista kuoltuamme siinä, missä meitä pidettiin kiinni, niin että palvelemme Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. Jer. 31:31; 2. Kor. 3:6{"Kirjaimen vanha tila" tarkoittaa lain aikaa, vanhaa liittoa. Laki käskee ja vaatii ihmistä, mutta ei voi antaa voimaa Jumalan tahdon tekemiseen. Uudessa liitossa laki on kirjoitettu kääntyneen ihmisen sydämeen. Ks. Jer. 31:31ss; 2 Kor. 3:6.}7. Mitä siis sanomme? Lakiko syntiä? Pois se! Mutta en tuntenut syntiä muuten kuin lain kautta; en olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."8. Mutta otettuaan käskystä aiheen synti sai minussa aikaan kaikenlaista himoa; sillä ilman lakia synti on kuollut.9. Elin ennen ilman lakia, mutta käskyn tultua synti virkosi ja minä kuolin.10. Kävi ilmi, että käsky, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin kuolemaksi.11. Mutta otettuaan käskystä aiheen synti petti minut ja tappoi minut sen kautta.12. Niin on laki kuitenkin pyhä ja käsky pyhä ja vanhurskas ja hyvä.13. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, jotta se synniksi nähtäisiin, tuotti minulle hyvän kautta kuoleman, jotta synti käskyn kautta tulisi ylenmäärin synnilliseksi.14. Sillä tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alle.15. En näet käsitä, mitä saan aikaan; sillä en harjoita sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä teen.16. Mutta jos teen, mitä en tahdo, myönnän laille, että se on hyvä.17. Niin en nyt enää minä saa sitä aikaan, vaan synti, joka minussa asuu.18. Sillä tiedän, ettei minussa, se on lihassani, asu hyvää. Tahto minulla näet on, mutta hyvän aikaansaamiseen en pysty.19. Sillä en tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan harjoitan sitä pahaa, mitä en tahdo.20. Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, niin en enää itse saa sitä aikaan, vaan synti, joka minussa asuu.21. Huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha on minussa.22. Sisäisen ihmisen puolesta yhdyn näet ilolla Jumalan lakiin,23. mutta jäsenissäni näen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan, kietoen minut synnin lakiin, joka on jäsenissäni.24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tämän kuoleman ruumiista? {"Kuoleman ruumis." Roomalaisilla oli usein tapana sitoa kaksi vankia yksiin kahleisiin. Jos toinen heistä kuoli, sai elävä vanki kärsiä kuolleen läsnäolosta. Paavali viitannee tähän tapaan.}25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, Herramme, kautta. Niinpä minä siis itse palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.