Paavalin kirje roomalaisille

1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo suurenisi? 2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet synnille, kuinka siinä vielä eläisimme? {"Kuolleet synnille." Synti on suuri mahti, mutta Kristukseen uskova ei enää ole sen vallan alaisena, sen orjana.} 3. Vai ettekö tiedä, että kaikki, jotka olemme Kristukseen Jeesukseen kastetut, olemme kuolemaansa kastetut? 4. Olemme siis yhtenä kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. 5. Sillä jos olemme yhteen kasvaneita kuolemansa kaltaisuuteen, niin tulemme olemaan samoin nousemuksensa, 6. tietäen sen, että vanha ihmisemme on kanssaan naulittu ristiin, jotta synnin ruumis kukistettaisiin, jottemme enää syntiä palvelisi. {"Vanha ihmisemme", paha luontomme, joka meissä asuu syntymästä asti ja jota myös sanotaan "lihaksi". "Synnin ruumis." Raamattu ei pidä ihmisen ruumista sellaisenaan syntisenä, mutta kun ihminen elää ilman Kristusta, synti hallitsee hänen ruumistaan ja siksi sitä sanotaan "synnin ruumiiksi". Kun ihminen uskossa yhdistyy Kristukseen, lakkaa ruumis olemasta synnin välikappale.} 7. Sillä joka on kuollut, on vanhurskautunut pois synnistä. 8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin uskomme, että myös tulemme elämään kanssaan, 9. tietäen, ettei Kristus, kuolleista herätettynä, enää kuole; kuolema ei Häntä enää vallitse. 10. Sillä minkä kuoli, sen kerta kaikkiaan kuoli synnille; mutta minkä elää, sen elää Jumalalle. 11. Niin tekin pitäkää totena, että olette synnille kuolleet, mutta elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. 12. Älköön siis synti hallitko kuolevaisessa ruumiissanne totellaksenne sen himoja, 13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne niin kuin kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. 14. Sillä synti ei ole teitä vallitseva, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. 15. Kuinka siis? Tekisimmekö syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! 16. Ettekö tiedä, että kelle antautte palvelijoiksi, kuuliaisuuteen, sen palvelijoita olette, jota tottelette, joko synnin, kuolemaksi, tai kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi. 17. Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka olitte synnin palvelijoita, olette nyt sydämestänne kuuliaiset sille opin muodolle, jonka haltuun olette uskotut, 18. ja synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi. 19. Puhun ihmistavoin lihanne heikkouden vuoksi. Sillä niin kuin ennen annoitte jäsenenne saastan ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. 20. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, olitte vapaat vanhurskaudesta. 21. Mikä hedelmä teillä siis silloin oli siitä, mitä nyt häpeätte? Sillä sen loppu on kuolema. 22. Mutta nyt kun olette vapautetut synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, teillä on hedelmänne pyhitykseen ja loppuna iankaikkinen elämä. 23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, Herrassamme. {"Palkka." Alkukielen sana merkitsee sanatarkasti sotilaan päiväannosta, muonaa, ja siitä johdettuna "palkkaa". "Kuolema" tarkoittaa iankaikkista kuolemaa. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Tämä ero on hengellinen kuolema. Ruumiillinen kuolema on ihmiskunnan hengellisen kuoleman seuraus.}