1.Kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elija oli tehnyt, ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki [Baalin] profeetat,2. Iisebel lähetti sananviejän Elijan luo ja käski sanoa: "Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty."3. Elija pelästyi, nousi ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä. Hän tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta.4. Hän jätti sinne palvelijansa ja meni itse erämaahan päivänmatkan päähän. Istuutuen kinsteripensaan juureen hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni, enhän minä ole isiäni parempi."5. Hän paneutui maata ja nukkui kinsteripensaan juurella, kunnes enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Nouse ja syö."6. Kun hän katsahti, hän näki pääpuolessaan kuumennetuilla kivillä paistetun leipäkakun sekä vesiastian. Hän söi ja joi sekä paneutui jälleen maata.7. Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: "Nouse ja syö, sillä muutoin matka käy sinulle liian pitkäksi."8. Niin hän nousi, söi ja joi. Hän kulki sen ruuan voimalla 40 päivää ja 40 yötä, kunnes saapui Jumalan vuorelle, Hoorebille.
Elija Hoorebilla
9.Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä. Silloin Herra puhui ja kysyi häneltä: "Mitä sinä täällä teet, Elija?"10. Hän vastasi: "Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi, hajottaneet alttarisi ja tappaneet miekalla profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minuakin he etsivät riistääkseen henkeni."11. Herra sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen." Silloin Herra kulki ohi, ja hänen edellään kävi kova ja raju myrsky, joka halkoi vuoria ja särki kallioita. Herra ei kuitenkaan ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä.12. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta. Mutta Herra ei ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.13. Kun Elija sen kuuli, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja asettui luolan suulle. Silloin hänelle puhui ääni, joka sanoi: "Mitä sinä täällä teet, Elija?"14. Hän vastasi: "Minä olen hellittämättä kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi, hajottaneet alttarisi ja tappaneet miekalla profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minuakin he etsivät riistääkseen henkeni."
Hasael, Jeehu ja Elisa
15.Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit. Mene erämaan kautta Damaskoon. Voitele siellä Hasael Aramin kuninkaaksi.16. Voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi, ja Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta sijaasi profeetaksi. 2. Kun. 9:1-217. Joka välttää Hasaelin miekan, hänet surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, hänet surmaa Elisa. 2. Kun. 9:14-1518. Minä jätän kuitenkin Israeliin jäljelle 7000 miestä: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole suudelleet häntä."
Elijan viitta Elisalle
19.Niin Elija lähti sieltä ja tapasi Elisan, Saafatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Kaksitoista härkäparia kulki hänen edellään, ja itse hän ajoi kahdettatoista. Kulkiessaan hänen ohitseen Elija heitti viittansa hänen ylleen.20. Silloin tämä jätti härät, riensi Elijan jälkeen ja sanoi: "Salli minun ensin suudella isääni ja äitiäni. Sitten minä seuraan sinua." Elija sanoi hänelle: "Mene, mutta tule takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt.21. Elisa meni hänen luotaan takaisin, otti härkäparinsa, teurasti sen, ja härkien ikeellä hän keitti lihat. Hän antoi ne väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi, seurasi Elijaa ja palveli häntä.