1.Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, hän sanoi pojalleen Salomolle:2. "Minä menen kaiken maailman teitä. Ole luja ja ole mies.3. Noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitään ja noudatat hänen säädöksiään, käskyjään, lakejaan ja liittoaan, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt, 5. Moos. 29:9; Joos. 1:7-8; Joos. 23:64. että Herra täyttäisi sanansa, minkä hän puhui minusta: 'Jos poikasi valvovat teitään, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, koko sydämestään ja sielustaan, niin mies sinun suvustasi on aina oleva Israelin valtaistuimella'. 2. Sam. 7:12-13; Ps. 132:11-125. Sinähän tiedät, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle, ja tiedät myös, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: Kuinka hän murhasi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jaloissaan. 2. Sam. 3:276. Tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa mennä rauhassa alas hautaan.7. Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita ystävyyttä, niin että he saavat olla pöydästäsi syövien joukossa, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun pakenin veljeäsi Absalomia. 2. Sam. 17:27-288. Luonasi on myös Bahurimista oleva benjaminilainen Siimei, Geeran poika, joka hirveillä sadatuksilla kiroili minua, kun olin menossa Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, minä vannoin hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'. 2. Sam. 16:5-69. Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta. Olethan viisas mies ja tiedät, mitä hänelle teet saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä hautaan."
Daavid kuolee ja haudataan
10.Sitten Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Ap. t. 2:2911. Aika, minkä Daavid hallitsi Israelia, oli 40 vuotta: Hebronissa hän hallitsi 7 vuotta ja Jerusalemissa 33 vuotta1. {Daavid hallitsi vv. 1010-1003-971 eKr.}
Salomo ja Adonia
12.Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.13. Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä kysyi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa."14. Hän jatkoi: "Minulla on asiaa sinulle." Batseba vastasi: "Puhu."15. Niin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta ja joutui veljelleni. Herrasta oli sen meno hänelle. 1. Aik. 22:9-10; 1. Aik. 28:516. Yhtä minä nyt sinulta pyydän. Älä sitä minulta kiellä." Hän vastasi: "Puhu."17. Adonia sanoi: "Puhu kuningas Salomolle, että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi. Sinulta hän ei sitä kiellä."18. Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."19. Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan Adonian puolesta. Kuningas nousi ja meni häntä vastaan, kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja tämä istui hänen oikealle puolelleen.20. Batseba sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä."21. Niin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi."22. Kuningas Salomo vastasi äidilleen: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä hänelle myös kuninkuutta (hänhän on minun vanhin veljeni), hänelle, pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle."23. Kuningas Salomo vannoi Herran kautta: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.24. Niin totta kuin Herra elää, joka on vahvistanut ja asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on vahvistanut sen suvulleni: Adoniaa on tänä päivänä rangaistava kuolemalla."25. Kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi. Niin hän kuoli.26. Pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska olet kantanut Herran Jumalan kasukkaa isäni Daavidin edessä ja kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt."27. Näin Salomo karkotti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta. 1. Sam. 2:30-31
Salomo ja Jooab
28.Sanoma tästä tuli Jooabille, joka oli liittynyt Adoniaan, vaikka ei ollutkaan liittynyt Absalomiin. Hän pakeni Herran pyhäkköön ja tarttui alttarin sarviin.29. Kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran liitonmajaan ja on alttarin ääressä." Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, ja käski: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi."30. Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'." Mutta Jooab vastasi: "En, tässä minä kuolen." Benaja palasi kertomaan siitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle."31. Kuningas sanoi hänelle: "Tee hänen sanansa mukaan, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja isäni perheestä Jooabin vuodattaman viattoman veren. 2. Moos. 21:1432. Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, tappaen heidät miekalla isäni Daavidin siitä tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön. 2. Sam. 3:27; 2. Sam. 20:9-1033. Heidän verensä tulkoon ainiaaksi Jooabin ja hänen jälkeläistensä pään päälle. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullaan ja valtaistuimellaan olkoon ainainen rauha Herralta."34. Benaja, Joojadan poika, meni ja löi Jooabin kuoliaaksi. Hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.35. Kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi. Pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin tilalle.36. Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä menemättä sieltä minnekään.37. Sinä päivänä jona lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinun, tiedä se, on totisesti kuoltava. Veresi on tuleva oman pääsi päälle."38. Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on. Niin kuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on palvelijasi tekevä." Siimei asui Jerusalemissa pitkän aikaa.39. Mutta kolmen vuoden kuluttua Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Siimeille ilmoitettiin: "Palvelijasi ovat Gatissa."40. Niin Siimei nousi, satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan. Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.41. Kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja tullut takaisin.42. Kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua: 'Sinä päivänä jona sinä poistut täältä muuanne, tiedä, että sinun on totisesti kuoltava'? Sinä sanoit minulle: 'Hyvä on. Minä olen kuullut'.43. Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä käskyä, minkä sinulle annoin?"44. Kuningas jatkoi: "Sinä tiedät tunnossasi kaiken pahan, minkä olet tehnyt isälleni Daavidille. Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.45. Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva ainiaan vahva Herran edessä."46. Kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa, menemään ja lyömään Siimein kuoliaaksi. Niin tämä kuoli. Kuninkuus oli nyt vahvasti Salomon käsissä.