1.Salomo otti faraon tyttären vaimokseen ja tuli niin Egyptin kuninkaan vävyksi. Hän vei tämän Daavidin kaupunkiin, kunnes oli saanut rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin.
Uhripalvelus Gibeonissa
2.Kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska Herran nimelle omistettua temppeliä ei vielä oltu rakennettu.3. Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan. Hän uhrasi ja suitsutti kuitenkin kukkuloilla.4. Kuningas meni Gibeoniin, uhraamaan siellä, sillä se oli suurin uhrikukkula1. Salomo uhrasi sen alttarilla tuhat polttouhria. {2Aik.1:3-4:n mukaan liitonmaja oli temppelin valmistumiseen asti Gibeonin uhrikukkulalla, mutta liitonarkki oli Jerusalemissa Daavidin sitä varten teettämässä teltassa. Temppelin valmistuttua liitonarkki siirrettiin sen "kaikkeinpyhimpään".}
Herran ilmestys ja Salomon pyyntö
5.Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa. Jumala sanoi hänelle: "Ano, mitä tahdot, että antaisin sinulle." 2. Aik. 1:7-86. Salomo vastasi: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden isälleni, palvelijallesi Daavidille, koska hän vaelsi sinun edessäsi totuudessa, vanhurskaudessa ja vilpittömällä sydämellä. Sinä olet säilyttänyt hänelle tämän suuren armon ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellaan, kuten on tänään.7. Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi isäni Daavidin sijaan, mutta minä olen kuin pieni poika: en osaa lähteä enkä tulla.8. Palvelijasi on sinun valitsemasi kansan keskellä, niin monilukuisen kansan, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden.9. Anna sen tähden palvelijallesi kuuliainen sydän, että osaisin hallita ja tuomita kansaasi sekä erottaa hyvän pahasta. Kuka näet voi muuten hallita tätä sinun suurta kansaasi?"10. Herralle oli otollista, että Salomo anoi tätä.11. Jumala sanoi hänelle: "Koska anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä käsittääksesi, mikä on oikein,12. minä teen sanojesi mukaan: minä annan sinulle viisaan ja ymmärtävän sydämen, niin ettei vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. 1. Kun. 4:31; 1. Kun. 10:23-24; Saarn. 1:1613. Lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi.14. Jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen säädöksiäni ja käskyjäni, kuten isäsi Daavid vaelsi, niin minä annan sinulle pitkän iän."15. Salomo heräsi ja tajusi sen olleen unta. Palattuaan Jerusalemiin hän astui Herran liitonarkin eteen, uhrasi polttouhreja, toimitti yhteysuhrin ja laittoi pidot kaikille palvelijoilleen.
Salomo tuomarina
16.Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen eteensä.17. Toinen nainen sanoi: "Herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Minä synnytin hänen luonaan siinä huoneessa.18. Kolmantena päivänä synnyttämiseni jälkeen myös tämä nainen synnytti. Me olimme yhdessä, eikä ketään vierasta ollut kanssamme huoneessa. Vain me kaksi olimme huoneessa.19. Tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen.20. Hän nousi keskellä yötä, otti poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povelleen. Oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni.21. Kun minä aamulla nousin imettämään poikaani, se olikin kuollut. Tarkastaessani sitä aamulla minä totesin, että se ei ollutkaan minun poikani, jonka olin synnyttänyt."22. Mutta toinen nainen sanoi: "Ei, vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi." Edellinen taas väitti: "Ei, vaan tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani." Näin he riitelivät kuninkaan edessä.23. Niin kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi'. Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin, vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani'."24. Sitten kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka." Niin kuninkaan eteen tuotiin miekka.25. Hän sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle."26. Silloin se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli - rakkaus lapseen hellytti hänen sydämensä poikansa tähden - sanoi kuninkaalle: "Herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi, älkää surmatko sitä." Toinen taas sanoi: "Ei minulle eikä sinulle. Viiltäkää!"27. Kuningas julisti päätöksen: "Antakaa tälle elossa oleva lapsi. Älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti."28. Koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut. He kunnioittivat kuningasta nähdessään, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen.