Ensimmäinen Samuelin kirja
23 LUKU
Daavid vapauttaa Kegilan (Keilan)
1. Daavidille ilmoitettiin: "Filistealaiset ovat taistelemassa Kegilaa vastaan ja ryöstävät puimatantereita."
2. Niin Daavid kysyi Herralta: "Menenkö minä ja lyönkö nämä filistealaiset?" Herra vastasi Daavidille: "Mene, lyö filistealaiset ja pelasta Kegila."
3. Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Mehän elämme pelossa jo täällä Juudassa. Menisimmekö vielä Kegilaan filistealaisten taistelurivejä vastaan?"
4. Daavid kysyi uudelleen Herralta, ja Herra vastasi hänelle: "Nouse ja mene alas Kegilaan. Minä annan filistealaiset sinun käsiisi."
5. Niin Daavid meni miehineen Kegilaan ja ryhtyi taisteluun filistealaisia vastaan. Hän kuljetti heidän karjansa pois ja tuotti heille suuren tappion. Näin Daavid pelasti Kegilan asukkaat.
6. Kun Ebjatar, Ahimelekin poika, pakeni Daavidin luo Kegilaan, seurasi kasukka hänen mukanaan.
7. Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli mennyt Kegilaan. Niin Saul sanoi: "Jumala on jättänyt hänet minun käsiini, sillä hän on sulkenut itsensä sisälle, kun on mennyt kaupunkiin, jossa on ovet ja salvat."
8. Saul kuulutti kaiken kansan sotaan, menemään Kegilaan, piirittämään Daavidia ja hänen miehiään.
9. Kun Daavid sai tietää, että Saul hankki hänelle tuhoa, hän sanoi pappi Ebjatarille: "Tuo tänne kasukka."
10. Daavid sanoi: "Herra, Israelin Jumala! Palvelijasi on kuullut, että Saul aikoo tulla Kegilaan hävittämään kaupungin minun tähteni.
11. Luovuttavatko Kegilan miehet minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul, kuten palvelijasi on kuullut? Herra, Israelin Jumala, ilmoita se palvelijallesi." Herra vastasi: "Tulee."
12. Daavid kysyi vielä: "Luovuttavatko Kegilan miehet minut ja mieheni Saulin käsiin?" Herra vastasi: "Luovuttavat."
13. Daavid nousi miehineen, joita oli noin 600 miestä, ja he lähtivät Kegilasta ja kuljeksivat paikasta toiseen. Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli päässyt pakoon Kegilasta, hän luopui retkestään.
14. Daavid oleskeli erämaassa vuorten huipuilla Siifin vuoristossa. Saul etsi häntä kaiken aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä tämän käsiin.
15. Daavid huomasi, että Saul oli lähtenyt väijymään hänen henkeään. Daavid oleskeli Hooresassa, Siifin erämaassa.
Joonatan rohkaisee Daavidia
16. Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hooresaan ja rohkaisi häntä Jumalassa.
17. Hän sanoi: "Älä pelkää! Isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua. Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Isäni Saul tietää kyllä sen."
18. He molemmat tekivät liiton Herran edessä. Daavid jäi Hooresaan, mutta Joonatan palasi kotiinsa.
Daavid Siifin vuorilla
19. Siifiläisiä meni Gibeaan sanomaan Saulille: "Daavid piileksii meillä päin, vuorten huipuilla Hooresassa, Gibeat-Hakilassa, joka on Jesimonista1 etelään.
20. Tule nyt sinne, kuningas, milloin vain haluat tulla. Me kyllä luovutamme hänet kuninkaan käsiin."
21. Saul sanoi: "Herra siunatkoon teitä, kun säälitte minua.
22. Menkää, pitäkää häntä vielä silmällä, tiedustelkaa ja katsokaa, missä paikassa hänen jalkansa liikkuvat, ja kuka on hänet nähnyt. Minulle on sanottu, että hän on hyvin ovela.
23. Katsokaa ja tiedustelkaa kaikki piilopaikat, joihin hän voi kätkeytyä. Palatkaa sitten minun luokseni ja tuokaa varmat tiedot, niin minä lähden teidän kanssanne. Jos hän on tässä maassa, minä etsin hänet kaikkien Juudan sukujen keskuudesta."
24. He nousivat ja menivät Siifiin Saulin edellä. Daavid miehineen oli Maaonin erämaassa, Arabassa, Jesimonista etelään.
25. Kun Saul miehineen meni etsimään Daavidia, tämä sai siitä tiedon. Hän laskeutui eräälle kalliolle ja jäi Maaonin erämaahan. Kun Saul kuuli siitä, hän lähti ajamaan Daavidia takaa Maaonin erämaahan.
26. Saul kulki vuoren toista puolta ja Daavid miehineen vuoren toista puolta. Daavidin paetessa Saulia tämä oli miehineen saartamassa häntä ja hänen miehiään ottaaksensa heidät kiinni.
27. Saulin luo tuli silloin viestintuoja ja sanoi: "Tule kiiruusti, sillä filistealaiset ovat hyökänneet maahan."
28. Silloin Saul jätti Daavidin takaa-ajon ja lähti filistealaisia vastaan. Siitä se paikka sai nimekseen Mahlekotkallio2.